United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Martti mestari keikahutti vaan päätänsä, taputteli pyöreätä vatsaansa, että se kumisi, ja sanoi iloissaan: "Ja he ovat nyt minun kisällini minun, sanon minä, Nürnbergiläisen tynnyrisepän Martin kisällit!" Kaikki mestarit nyykäyttivät päätään ja sanoivat tyhjentäessään viimeiset pikarit korkeista juomalaseista: "Niin, niin, Martti mestari! teidän uljaat kelpo kisällinne!"
Aivan oikeen: tuo vekara tuossa oksassa on ikäänkuin luotu pesää kannattamaan ja tuo pieni kolo tuossa rungossa sopii ihmeellisen hyvin alustusta kiinnittämään. Lintunen nyykähytti tyytyväisenä päätään, keikahutti niskansa kenoon, avasi pienen nokkansa ja lauloi helähytti iloisen, sydämmen pohjasta nousevan laulun. Se oli kiitos-laulu pesän-sijan löytämisestä.
Vastasi Aadam hänelle: »Se on se pöyhkä riikinkukko, jota pitää kädessään se pimeän paikan ukko. Ja nyt kavahda, katsele!» Pois Aadam hältä haipui. Mutta niinkuin Ukon lyömä Penna maahan vaipui. Pätsin liekkimerestä tulikukko esiin sousi, astui kerran keikahutti ja aidan päälle nousi. Siinä alkoi kiekkumaan. Maa järisi, tähdet putoi, pilvi synkkä taivaankannen kaiken yöhön kutoi.
Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle, astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle, kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen. Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti; tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni: tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita.
Pistäkää heitä ja ampukaa ne sudensikiöt; he ovat kaikki toistensa kaltaisia. Käykää päälle, pojat, käykää päälle! Hurraa, nyt olemme esissä! Kiiruhtakaa kursailematta ylös! Seuratkaa minua!" Näitä sanoessa tarttui hän yhteen alasriippuvaan touviin, keikahutti itsensä täkille ja koetti tulen ja savun lävitse tunkeutua kajuuttaan tulta sammuttamaan.
Asettaen mahdottoman pitkän peitsensä alapään vedessä venyvää hylkyromaa vasten, hyppäsi hän hyvään vauhtiin ja keikahutti itsensä tuon kauhean kuilun, tuon hirveän hornan-suun yli. Aztekit ja Tlaskalaiset tuijoittivat hänehen silmät selällään. Se on totisesti Tonatiuh! Se on auringon poika! Se on päivän poika! huudettiin heidän joukostaan.
Uuno hämmästyi ja keikahutti itsensä toiselle kyljelle. Ha-ha-ha-ha, nauroi hän. Ei, nyt täytyy ruveta maata. Kuka sinun tietää? sanoi Henrik muka leikkien. Ole nyt. Ei, no hyvää yötä vaan. Sammuta toki ensin. Jaa se on totta, sanoi Uuno ja puhalsi kynttilästä tulen. Hyvää yötä. Hyvää yötä. Ihan samalla tavalla he taas makasivat pimeässä kuin silloin yöasemalla, eivätkä kumpikaan nukkuneet.
Huulilla hypertelihen, Siitä suuhun pyörähytti, Keikahutti kielellehen, Kieleltä keruksihinsa, Siitä vatsahan valahti. Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Siitä tyytyi, siitä täytyi, Siitä paksuksi panihen. Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikiata, Kuuta seitsemän kaheksan, Ympäri yheksän kuuta, Vaimon vanha'an lukuun, Kuuta puolen kymmenettä.
Martti mestari keikahutti tapansa mukaan päätänsä taaksepäin, rummutti molemmilla käsillään täyteläistä vatsaansa ja katseli ympärillensä, silmät ihan selällänsä, alahuuli vähän pitemmällä. Sitten alkoi hän, Paumgartneriin päin kääntyneenä, näin: "Mitä, rakas, arvoisa herrani, siihenkö en olisi tyytyväinen, että saan, mitä minulle on tuleva!
Toisen jalkansa keikahutti hän tuolin käsipuulle, toisen ojensi hän eräälle hänen edessään olevalle tuolille ja tässä, meidän käsityksemme mukaan naiselle sangen vähän sopivassa asemassa, johon asemaan kuningatar hienoimmissakin seuroissa asettui, jatko hän pitkän ajan lukemistaan. Luutnantti von D oli aivan ääneti, sillä hän ei tahtonut eikä uskaltanut häiritä kuningatarta. "Totta toisen kerran!