Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Ja uusi syttyi näkö silmäin mulle, niin ettei ole valkeutta mitään, nyt jot' ei kestänyt ois katseheni. Valoa näin ma niinkuin virran vettä välillä välkkyvätä rannan kahden, joit' ihmeellinen kevätloisto verhos. Elävät nousi säen-parvet siitä ja painui kukkiin kaikkialle, niinkuin rubinit, joita kulta heljä kiertää.
Jo nyt kosto koitti sullen, surmattu on Vorna julma.» Huusi vastaan hurja vaimo. »Todeksi en tuota usko, vielä elää urho aimo, punertaa kuin päivän rusko!» Näytetähän Vornan miekka: »Totta tunnet tapporaudan? Ruskottavi rannan hiekka, miss' on sorja saanut haudan.»
Nukkuu talo rantamalla, niityt, pellot unelmoi, punapursi rannan alla, kaukaa airontahti soi, järvi peilityynnä päilyy, peittyy lahdet terheneen, illan, aamun ruskot häilyy päällä metsän, maan ja veen. Kesä-yön on hetki herkin, aatos untuu unelmiin, viittoo viita nuorin kerkin tuulentupiin utuisiin, liehuu lempi, herää hempi, aitan uksi narahtaa, tyttö, joka ennen empi, sulhon kaulaan karahtaa.
Oi, te aallot onnelliset, päivän liedot lapset! Lumpehina lainehilla läikkyy Anjan hapset. Liian kaunis lie hän ollut Ahti-ukon nähdä, vaiko aikoi tihutyön tää kerrassansa tehdä, tuost' ei tiedä tarina. Mut aalto Anjan ryösti, vaahtokuplana kiidätti ja virran saareen syösti. Siinä astui Anja-rouva rannan hietikolla, päivä päältä hellitti ja hyvä olikin olla. Pärskyi koski kahden puolin.
Mut vuosia vuodet seuraa, Niin Anni on muuttunut: Hän nyt yhä yksin laulaa, Vaan muille on vaiennut. Nyt vuoret ja lahden laine Vaan tyttöä kuuntelee: Hän luontohon vielä luottaa, Mut ihmistä "epäilee. On tyttö kuin rannan sorsa, Jok' ensin on pelvoton: Kun ampujan silmä säihkyy, Niin lintu on rauhaton. UNO CYGNAEUS'EN T
Kun Poseidoni näki, ettei sanat mitäkään auttaneet, ryhtyi hän väkivaltaa koettamaan. Minä nopeilla askelilla pakoon. Mutta meren rannan pehmeä hiekka hidastutti askeleitani, ja Poseidoni oli minun saavuttamaisillaan. Minä hädissäni silloin rukoilin taivaan jumalilta apua.
He olivat noin puolitiessä rannan ja pyykkisillan välissä, kun piika huusi: Hoi, mylläri, hoi, kuulkaa! ottakaa ylös! Voi sentään! Mitä se huutaa? sanoi mylläri. En minäkään kuullut, mitä se huusi, sillä samassa kirkasi rulla ja vavan kärki tuikkasi veteen. Ahah! huusi mylläri. Soutakaa! Soutakaa! komensi tukkukauppias. Vapa pystyyn! huusin minä.
Kävi veikko veistämähän; Veikkoni venettä veisti, Kilkkavalla kirvehellä, Kalkkavalla kalliolla. Vene syntyi vestämällä, Laiva lastun ottamalla; Kävi nuoret soutamahan, Nuoret souti, airot notkui; Kävi vanhat soutamahan, Vanhat souti, pää vapisi. Souti sotka suojan rannan. Souti sotka suojan rannan, Tavi tyynen tylkytteli; Souti sotkat, airot lotkat, Pienoset peränpitimet.
Idässä kuumoittava heikko valo, joka koko Tammikuun osoittaa auringon kulkua taivaan rannan alapuolella, kävi ain' enemmän ja enemmän rusoittavammaksi, värihohteisemmaksi. Viimein ilmestyihe korkea leimuava pyramiidi. Andrén silmät olivat kääntämättömät tähdätyt itäänpäin. Oi, kuinka hän ikävöi aurinkoa! Ja aurinko tuli. "Aurinko tulee!" kajahteli suusta suuhun.
En, miks itse laulan tässä pitkin kesäpäivää, runous on kukkanurmi, kulkee monta häivää, katse kiiltää, kukka tuoksuu, laulaa leivo pilvein, ett' on kesä, ett' on elo hällä ilon ilvein. Ne pikku neidit teikkaa, ne katuviertä kapsaa, ja kengänkannat keikkaa ja kukat hattujen, nuo kautokenkä-janat kuin rannan kaislat rapsaa; vain hulmuhame-vanat jää heistä jälkehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät