Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Hän siunauksen meille suo, Hän apuansa aina tuo, On ystävämme vakaa. Tää kynttilöity kuusonen Tuo meille muiston tuorehen Sen valon valkamasta, Mi lauhtumatta lempeään, Suloisen valon säteitään Lähettää taivahasta. O Jesus, johda retkemme, Ja meidän elon hetkemme Sinulle elää anna! Kun kerran loppuu elon tie, Luo autuaitten meitä vie, Sun kotihisi kanna! Uunna vuonna.
En voinut enää surra, tiesinhän että pikku "valkotukallani" oli siellä paljoa parempi olla kuin meidän luonamme; hän viettää nyt joulua Jumalan valtakunnassa; uurastakaamme mekin sitä, että viimmeisen hetkemme tultua saisimme viettää ijäistä joulua hänen kanssaan tuolla ylhäällä.
»Löydämme oman itsemme...?» virkahti palsami. »Nyt vasta minä alan sinua ymmärtää!» »Oman itsemme ja sen hennon kielen, jonka värähdyksille päivä on liian ohut ja kirkas», jatkoi verenpisara. »Päivällä me kuulumme koko maailmalle, kaikki on yhteistä eikä mitään omaa. Mutta kun yö joutuu, lähenee oma hetkemme.
Ystävät ja vihamiehet unhottivat hetkeksi kaikki muut tunteet nähdessänsä tämän kamalan muutoksen. Kuolema oli laskenut kätensä hänen sydämellensä, ja hänen hengenvetonsa olivat hiljaiset kuin lapsen. "Hän ei ole kuollut, hän makaa", sanoi Amatfiah juhlallisesti. "Suotakoon kuoltaksemme hurskaan kuolema ja viimeiset hetkemme olkoon hänen kaltaisensa!"
Sinä johdat ihanaan taisteloon, sinä annat vaaran ja voiton! Vaikene, arkinen askar ja vaikene, toivo ja kaipuu, hetkeks hiljetä suo, Aika, sa hyrskyvän vuos, ett' olis silmämme tyyni ja ett' olis tahtomme suuri hetkellä täyttymyksen, hetkellä vuossatojen, ett' olis rintamme kirkas ja mielemme onnelle altis, aika kun täytetty on, suurin kun hetkemme löi.
DOMITIANUS: Aulus aavistus välähti minussa ! Tasavaltalaiset! AULUS CAECINA: Tiitus on murhattu! Nyt meidän hetkemme on tullut! Oo, kun ei sitä meiltä vaan kukaan ottaisi! DOMITIANUS: Aulus auttaa meitä. Oo, Domitia, Domitia! AULUS CAECINA: Ei ole hyvä, että Rooma liian aikaisin saa tietää mitä me tiedämme. Domitia, hae Lysimaakos, tuki hänen suunsa. AULUS CAECINA: Berenice on tulossa.
Hänen katseensa harhaili pitkin veden pintaa ja näytti etsivän uponnutta laivaa. Kapteeni, sanoi hän, minä aavistan että viimeinen hetkemme kohta on käsissä. Moinen teko herättää Sallimuksen voimat kostoon. Nytkö jo omantunnon vaivoja? virkkoi kapteeni terävän kuiskaavalla äänellä, joka soi Ruys'in korvissa kuni uhkaava varotus. Ei, sanoi Ruys. Minä kirjoitan tämän omaan syntiluetteloonne.
»Kuusonen vehryt, Missäpä sulla Kätkyt ja kussa Siskosi on?» »Lapsonen pieni, Kehtona mulla Sammale pehmyt, Siskoseni Korvessa tuolla, Tuuloset jossa Raittihit puita Huojuttelee.» »Kuusonen vehryt, Missä on sulla Kirkko ja ken sun Pappisi on?» »Lapsonen pieni, Hetkiä Herran Hetkemme kaikki Luonnossa on. Laaja ja kaunis Luonnon on kirkko.
Ja useassa paikoin tekee poliisi näitä kummallisia pyhimyksiä martyyreiksi puuttuen jäykkäperusteisesti asioihin! Ainoastaan "tietoviisasta" Saksaa pelkää kenraali enään. Mutta jopa alkaa meidän olla aika perinpohjin perehtyä tähän liikkeesen; meidänkin hetkemme on lyövä niin totta, kuin me olemme osa ihmiskunnasta. Silla ihmiskunnan voittaminen on pelastusarmeijan tarkoituksena.
Päivän Sana
Muut Etsivät