United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silmäs kerran viel' ulapallen, sitten Lähti sinne, mist' oli tullut äsken, Silmäripsissään väris kyynel kirkas Vierien maahan. Tunne moinen mieleni valtas, enkä Tiedä miksi mull' oli tarvis kohta Liinaisella pyyhkiä kaste-helmet Silmäini alta. Niitä näitä, runon päitä. Wiinatulvaa vastaan. Me raittihit miehet, me tehkäme pilkka! Me juokame viina nyt pois joka tilkka!
Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhoot, poiat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revon-tult' oli taivahat täynnä, kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat, sanajalkain ja ginstien kätkemät vuot. Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin, miss' siimeissä mulla on mökki ja lies; haan kielojen keskellä useinpa ehtoin käen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties! Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat, Kaledoniass' siuhuvat raittihit säät!
»Kuusonen vehryt, Missäpä sulla Kätkyt ja kussa Siskosi on?» »Lapsonen pieni, Kehtona mulla Sammale pehmyt, Siskoseni Korvessa tuolla, Tuuloset jossa Raittihit puita Huojuttelee.» »Kuusonen vehryt, Missä on sulla Kirkko ja ken sun Pappisi on?» »Lapsonen pieni, Hetkiä Herran Hetkemme kaikki Luonnossa on. Laaja ja kaunis Luonnon on kirkko.
MARCELLO. Se katosi, Kun kukko laulaa alkoi. Kerrotaan, Ett' aina, kun se aika joutuu, jolloin Tuloa Vapahtajan vietetään, Niin laulaa kaiken yön tuo aamulintu. Nyt, kerrotaan, ei ykskään henki liiku, Yöt ovat raittihit, ei tähdet koske, Ei taiat tartu eikä noidat hurmaa, Niin armias ja pyhä on se aika. HORATIO. Sen olen kuullut ja sen osaks uskon.
Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla Lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; Siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhot, Poiat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revontult' oli taivahat täynnä, Kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
On syynä näihin kaksi immen silmää Niin ihanaista, tumman siintävää, On syynä näihin kaksi immen huulta, Niin ruusunpurppuraista, viehkeää. On syynä vihdoin posken kainot ruusut, Niin hienot, raittihit, niin tervehet; On syynä uhkuava immen rinta, Kun mulle hehku ei sen tuntehet! EL