United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se elon siemen, jonk' ihmiseen Loi valo, Ei ijäks' sammu yön kahleeseen Sen palo. Mi kuoloon nääntyy, Se eloon kääntyy, Ja umppu vaan, josta kukka sääntyy, On hauta. Nukkuvan lapsen ylitse. Kuink' onnellisna lepäät kehdossasi Kuink' oudot sulle turhuus on ja harhat! Sun' äitis käsi laatii vuodettas, Ja lepos antaa taivaan siskot parhaat.
Maria, äiti äitien, Maria, Herran piikanen! Suo, Korkein että kerran näkisin ma niinkuin huipult' yli elämäni, ma että tieni harhat tietäisin ja onnen, sokeudessa hylkäämäni, ja totuuden, jot' turhaan tavoitin, suo kaikki kallis minun nähdäksein, mik' ei voi koskaan tulla omaksein, suo nähdä unelmaini Kaanaanmaa, kun elon korpi minut kuristaa, suo nähdä palmurannan viittovan, kun itse kylmään aaltoon uppoan, suo tietämisen tyyni viihdytys, kun kutsuu kerran kaaos, pimeys.
Harhat haihtuvat. Lapsonen käy vuoreen kauemmas. Auringon silmä ei sinne näy. "Manaan lähditkö, laps, kotoas!" Kiveen leikatut kirjaimet, outoin aikojen piirrokset, himmeät näyt ja kuvahaaveet seinistä katsoo kuin kalman aaveet. Mut ei kuolleet ne olleetkaan aikojen piirrokset nuo.
Mut multa on haihtunut harhat nuo ja kaunihit kangastukset, on suljettu mulle jo taivas tuo ja kiini on onnen ukset. Olen heittänyt uskoja haaveineen ja joutunut uskohon uuteen, olen pyrkinyt, pyrkinyt totuuteen ja saapunut todellisuuteen. Mut yksin en pyrkinyt, taistellut, minä taistelin tuhanten kanssa, ja saman on valkaman saavuttanut koko aikani taistostansa.
Laulat Lapin yöhön kukat, surun suolle ruusurukat. Kaiut kimmellykset kiteen, harhat haaveen, mielipiteen. Raiut revontulten voitot, rikosten ja riemun soitot. Helkät niinkuin hyyssä heinä: sydän särkyy säveleinä. Siinä Ruijan joutsen jäinen, minä Surma seppelpäinen. Pinnalla aaltojen tuhanten ajo, pohjalla kuolon himmeä kajo. Yksi ja moni on naisen veri, sama on aina kuin valtameri.
MEFISTOFELES. Vait, vanha lekkeri! SIEBEL. Huuti! Tuo lurjus meitä vielä haukkuu! BRANDER. Vaan kohta tässä selkään paukkuu! Ma palan! SlEBEL. Velho pirullinen! Lyö päälle! mies on pannahinen! Sana harhat tuo, Toiset paikat, mielet luo, Tuo on tää ja tää on tuo! ALTMAYER. Miss' oon ma? seutu herttainen! FROSCH. Ja viinamäet! SIEBEL. Mun sataa marjat kätehen!
Muurille tuonne valkeellen, Jon pääll' on risti pyhyyden, Miss' ijäisyyden viljamaa Kultaista viljaa kasvattaa. Vanhus. Kuningas vanhus mielestän' On lopull' elon-retkeään, Niin voitokas, niin miekkonen Perillä matkan melkoisen. Jo aian myrskyt uinahtaa, Hän kaikilt' arvon, lemmen saa, Ja harhat, himot rohkeat Tuon tyyntä valtaa karttavat.
Maineen tähden, laakerin vuoksi kuumana veremme hiekkahan juoksi. Eespäin miehet kuoleman teitä: kateiset vuossadat katsovat meitä! Sun pettää pilven punerrus ja kevään kukkatarhat ja aallon kuulto, kimallus ja haavehet ja harhat. On pinnan kiilto hetken vaan, mut totuus iäst' ikään. Luo katsees kiveen harmajaan, ei siinä muutu mikään! Pois ota silmäs verkalleen, pois käännä maailmasta!