Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Tuota en suuresti surisi, suren huolta suurempata, kun ovat elossa urhot, tupa täynnä miekkamiestä, lautsat täällä täyttä miestä, kynnykset kypärällistä, polvellista portahatkin; ei kohoa koston keihäs, satu taivahan salama.
Tuota en suuresti surisi, suren huolta suurempata, koska koppoi neien nuoren Simo Hurtta, huono miesi, itketti ihalat silmät hukan-hurja-silmillänsä, puikutti punaiset posket karhun-karva-poskillansa, sorteli soreat hapset kotkan-kouru-kynsillänsä, riudutti ripeät rinnat kyyn on kylmällä povella.
Sua ain tahdon kunnioittaa Kumartuen tomuhuun, Sulle annan Sydämmeni, Sulle kannan Kiitosuhrit Mä temppelissäs kontien. Oi olvi ijankaikkinen! Valvoissani, maatessani Muistan voimaas kuohuvaa. Terve, ruskee ohranneste, Terve, voima kuohuva! Kaikki menköön suren suuhun, Kuin vaan olvi olla saa.
Jääkää myös taloni multahirret, te mustat multahirret! Jääkää seinät, lattia ja katto! Jättää täytyy mun teidät. Jää hyvästi, lämmin takka ja rauhainen vuode! Pankolla öisin uinahti kissa kiiluvasilmä, koska vuoteen hupussa venyimme. Kaikki, kaikki jäätte! Reetta. Rauhainen vuode! Voi, siunattu Jaakkoni, kuin sua suren! Illat itken, yöt valvon ja valitan.
Tosin olen ollut onnellinen kanssasi, Otto! paljon onnellisempi kuin ansaitsen, mutta en ole koskaan voinut tukehuttaa haluani enempään tietoon, kuin minulla, paha kyllä, nyt on, ja niinkuin minä ennen surin itseni tähden, suren minä nyt tyttäreni tähden. Mitä tahdot sinä sitten, rakas Hanna, ja Gerda ja te kaikki, jotka istutte suremassa onnetonta asemaanne?
Suo anteeksi minulle, Richard, että nyt olen sinua haavoittanut; muista että 'rakastajan kuritus on uskollinen'. Minä säälin ja suren sinua, mutta minä olen liian tarkka sinun todellisesta parhaastasi, etten puhuisi niin selvästi ja vakaasti sinulle, kun sen nyt olen tehnyt".
Olihan tuo juttu ikävä, mutta oikeastaan kai ylpeytemme ja turhamaisuutemme on siinä enin kärsinyt!..." "Niin, niin", vastasi Bengt hajamielisen näköisenä, "sinä olet oikeassa, enkä minä sitä surekaan, tuo pieni haava on jo parantunut ja kasvanut umpeen!..." Ester loi häneen kysyvän katseen. "Suren itseäni, Ester", vastasi hän ja hänen katseensa synkistyi, "suren kurjaa, syntistä sydäntäni.
Viis löysin rosvoa, sun kansalaistas, sellaista, että häpeän ma, eikä myös sulia kunniaa lie suurta heistä. Mut totta jos on unet aamuhetken, saat pian tuntea sa, Prato mitä sinulle toivoo, puhumatta muista. Jos kävis niin, ei varhaist' ois se. Jospa jo käynyt ois, kun niin on käydä pakko! Enemmän suren, jos oon vanha silloin.
Kun Liddy myöntäen nyökäytti päätänsä eikä nyyhkytyksiltä voinut puhua, toisti vaimo kysymyksensä: "mitä vasten itket? onko kukaan tehnyt sinulle pahaa?" Liddy pudisti päätänsä ja sai vaivalla sanotuksi: "minä suren rakastettuja vanhempiani." "Sen kyllä uskon," vastasi vaimo sääliväisesti. "Mutta sureminen ei auta mihinkään, eikä herätä vanhempiasi kuolleista."
"Mitäs minusta. En minä ole aatelismies enkä hovinherra. Mitapäs minun taloudestani?... Enhän minä muuten osaakaan sitä hoitaa. Koetan noudattaa lakia ja oikeutta ja Jumalan siitäkin kiitos! Nuoret herrat eivät huoli vanhoista tavoista, kiitä heitä siitänkin. Jo on aika tulia järkeväksi. Mutta sitä minä vaan suren: kovin ovat nuoret herrat kummallisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät