Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Mont' alas vaunuiltaan selin sorteli, suisteli suulleen Atreun poika, hän näät ylt'ympäri raivosi peitsin.
Tuon näki riemastuin Agamemnon, ruhtinas miesten, kuink' uron ankara jous sotarintaa sorteli Troian; riensi jo Teukron luo, sanan virkkoi vitkaelutta: "Teukros, miesten mies, Telamonin aaluva armas, noin yhä ampuos vain, valo, kunnia ollos akhaijein, myös ilo taatolles, joka kasvaissas sua kaitsi, huoneessaan sua hoivasi, vaikk' aviosta et siinnyt.
Taas halizonit toi Odios ja Epistrofos kaukaa kaupungist' Alyben, hopeoitten syntymämailta. Ennomos, tietäjä, toi Khromion kera mysialaiset; ennuslintujen eip' apu torjunut kuoloa tummaa, vaan hänet sorteli mies, juurt' Aiakon, joutuvajalka, virtaan, muitakin jonne hän surmasi miehiä Troian. Askanios Frygian väen toi jumalaimo ja Forkys kaukaa Askaniast', asekiistaan kiihkeät urhot.
Sillä hän uskonut ei hänen voivan ilman hänt', eik' ees hänen kanssaan, vallata Troiaa. Näät useastikin tuon emon suust' oli kuulla hän saanut, neuvoja korkean Zeun salavihkaa kons' emo kertoi, konsaan ei sitä kuullut vain, mure ett' oli moinen koituva, kumppani kallein ett' oli kaatuva hältä. Taistelo talttumaton yhä riehui surmatun luona, sorteli, syöksyen päin, urot urhoja kärkevin keihäin.
Virkki, ja kaikki akhaijeja päin, kohotettuna keihäät, karkasivat väkevästi, ja tuo luja heill' oli toivo: raastaa ruumis pois, jota varjelemass' oli Aias houkkiot, sillä hän mont' yli ruumiin sorteli heitä. Näinpä hän käänsihe nyt sotaärjyiseen Menelaoon: "Ystävä, aaluva Zeun, Menelaos! Emme, mä pelkään, kumpainenkaan nyt eloss' erkane kamppaelusta.
Nuo hän akhaijein kaas päämiehiä, myös sotalaumaa sorteli, kuin väkipuuskillaan raju läntinen puskein pilvet riekalehiks, suvituulen nostamat, raastaa; vyöryen korkea käy meren kuohu, ja vaahtoa ilmaan viskoelee vihureillaan maat, meret kiitävä tuuli: noinpa nyt taajaan kaasi akhaijein urhoja Hektor.
Silloin virkkavat lie etisetkin ihmiset vielä, merta he tummaa kun moniteljoin kulkevat haaksin: 'Tuossapa miehen kumpu on ammoin kuollehen, kuulun, loistava Hektor jonk' urotöiltään sorteli surmaan. Noin moni virkkaa, eik' ikinään nimi Hektorin häivy." Lausui noin, mut akhaijit vait oli, ääneti aivan, kunnia kieltää sallinut ei, ei suostua pelko.
Eipä taida olla siellä sitä miestä, joka uskaltaisi pistää käpäliänsä alle. Vaan asettuipa sieltä muuan kopin ottoon. Se oli Kauppilan Juuso, pienen pieni pojannasta. Siinä nyt Juuso ojennetuin käsin ja nokka taivasta kohden liikkui askeleen oikealle, askeleen vasemmalle, eteen taakse, sen mukaan, kuin pallin kulku näytti hänestä vaativan, kun se laskeusi kaaressa ja tuuli sorteli sitä syrjään.
Päivän Sana
Muut Etsivät