Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Vuorilla viini- Viljelys uhkee; Marjoja hohtaa, Paisuvi, puhkee: Virtana kohta Viiniä hyrskii, Pitkin rubiini- Väyliä tyrskii. Siintävät salot Kalvossa päilyy, Taivahan valot Veen yli häilyy. Virrasta varttuu Järviä, jotka Matkalla salaa Saaria halaa. Taivahan lasten Riemuisa lauma Päivyttä vasten Ui ylähällen Siukuvin siivin, Kunnes se jällen, Kuin tuli-sauma, Laskien, kaartaa Vehmasta saarta.
Laulaa lempeät immet taivaan joskus ihmisten lasten vaivaan, päivä paistavi, ruusut puhkee, kaartuu kattohon templi uhkee, pyhät nousevat maasta pylväät, laulun laakerit kiertyy ylväät. Tulkoon armaimmat immet taivaan unten suurien urhon vaivaan, kaartukoon elo kaunein hälle, elämän kauneuden etsijälle, jok'ei tinkiä tainnut, joskaan haavehensa ei täyttyis koskaan! Kajanus, terve juhlapäivänäsi!
Sano, kuulitko sä kellon, Helmikeni kellon kileän?» Tuohon vastaa ukko uhkee, Pidättäen kirvest kiiltävää: »En ol nähnyt, en ol kuullut, Nähnyt karjaa, kuullut kelloa.» Mutta tyttö tuskissansa: »Voi mua, lasta onnetonta, voi! Kadotin mä kodon karjan, Saatoin ehkä Mehkon kitahan.
Mutta tunnen, ah, tunnen sen: en ole enää entinen, muille ei soittoni soikaan, muista murhetu, ilahdu en. Siitä tiedän, ah, tiedän tuon: unissa kulkien unia luon, itseni joikuja joikaan, itselleni vain iloa suon. Sentään ihmehen näin, ah näin! Virisi virva mun sydämessäin, puhkesi puutarha uhkee ruusuin, tuntehin tuskapäin.
Hän oli sorja, Kaunis monen mielest', uhkee, hieno; Posken hohde ei se ruusun ollut, Eikä liljankaan, vaan kumpaisenkin Sekoitusta, liljan, jos se saisi Veripiskon lainaks' ruususelta. Semmoinen se, vaiti ommellessaan. Vaan kun ylös katsahtain hän puhui, Erityinen lämmin riemun sävy Lensi kasvoilleen, kuin konsa kukan.
Ei, hän on armas, nuori, hellä, uhkee, kuin punapilvi lämmin leimuaa, hän sulkee silmänsä, ja ruusut puhkee, ne aukaisee, ja pilvet aukeaa, hän rakastaa kuin luonto toinen, muhkee, kuin taivas etelän, kuin aamun maa, ja päänsä päällä rakkautensa rusko on niinkuin elämän ja onnen usko. Kuu kylmä autiolla taivahalla!
Ja laiho nousee vihanta ja uhkee Ja taimii, versoo, putkellenkin puhkee, Ja hymyellen päivä katsahtaa Työalaans' ihanaa ja lupaavaa. Semmoinen kaunis, kirkas, lupaavainen On Sunkin kevät=aikas, nuorukainen, Sa kuljet laulain vaan ja soitellen Ja toivon ruususilla keijuen. Ja huoletonna valon merta soudat, Ja valmiit' elon kukkasia noudat.
Ja la'it uudet laatii pieni henki, Ja yhteiskunta muodostetaan näin Juur' samallainen kuin ol' entinenki, Vaikk' kiilloitettu vähän päältäpäin. Ja jälleen syntyy järjestys niin uhkee, Ja kahleet uudet ihmishenki saa, Ja jälleen myrsky uusi raivoon puhkee Ja maahan kaikki murtaa, musertaa! Lohdutus. Murhe musta, haikea Mieltäin ahdistaapi; Elää on niin vaikea, Oikein harmittaapi.
Päivän Sana
Muut Etsivät