United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen kylmä silmä veren jähmettää; Kivettää ihmisen se miltei vois. Meduusan tunnethan? No riennä pois! FAUST. Ah totta! Nuo on silmät jotka Tuoni varjos, Joit' ei oo hellä käsi sulkenut! Tuo rinta on, jon Gretchen mulle tarjos, Ja tuossa helmass' oon ma uinaillut. MEFISTOFELES. Pyh! pelkkä taika vaan, mi lumoo silmät sulta! Jokaisen mielest' tuo on oma kulta. FAUST. Mi tuska, ah! ja mikä riemu!
MEFISTOFELES. Jopa haastelet kuin herra Kiimanen, Jok' etsii kaikki ruusut itselleen, Jon mielest' ei oo hempee eikä kunniaa, Jot' ei hän vois muka anastaa. Vaan hillitä sun täytyy himojas. FAUST. Oi herra Maister' kunnian-arvokas! Tuo saarnanne on turhaa työtä. Sen sanon teille suorastaan: Jollei tuo sulo impi vaan Tän' yönä uinu rinnallan', Te eron saatte ennen keskiyötä.
Oi isänmaa, sä kultainen ja kallis, Sä mainesi ja mantereinesi, Sun lakines ja kaikin laitoksines Ja uskoines ja äidinkielines, Kuin oma äiti armas, armahampi Sä mielest' olet miehen vapahan. Kukahan lie isänmaan sisällystä lyhyemmin ja sattuvammin lausunut kuin Oksanen näissä kuudessa säkeessä.
Parasta elämä on loppuessaan; Laskeissaan päivä, soitto tauotessaan, Kuin herkun jälkimaku, muistoon jää. Kun mielest' aikaisemmat häviää. Jos Richard elävän ei kuullut mieltä, Nyt ehkä kuulee kuolevaisen kieltä.
Hän oli sorja, Kaunis monen mielest', uhkee, hieno; Posken hohde ei se ruusun ollut, Eikä liljankaan, vaan kumpaisenkin Sekoitusta, liljan, jos se saisi Veripiskon lainaks' ruususelta. Semmoinen se, vaiti ommellessaan. Vaan kun ylös katsahtain hän puhui, Erityinen lämmin riemun sävy Lensi kasvoilleen, kuin konsa kukan.
Kun liekki saapui siihen, missä oli Oppaani mielest' aika, paikka parhain, ma hänen kuulin haastavaksi täten: »Te kaksi, liekin yhden kätkemätä, jos joku ansio on mulla, olkoon se suuri taikka pieni, teidän eessä, siit' että lauloin kerran laulun ylhän, pysähtykää! Ja toinen virkkakohon, hän kussa kuoli harharetkillänsä.»
Kun liekki saapui siihen, missä oli Oppaani mielest' aika, paikka parhain, ma hänen kuulin haastavaksi täten: »Te kaksi, liekin yhden kätkemätä, jos joku ansio on mulla, olkoon se suuri taikka pieni, teidän eessä, siit' että lauloin kerran laulun ylhän, pysähtykää! Ja toinen virkkakohon, hän kussa kuoli harharetkillänsä.»
Niinkuin kukko karjassansa, Kotkottaa ja kaartelee, Niin hän johtaa joukkoansa, Komentaa ja katselee. Sirpit leikkuu sukkelasti, Seljät taipuu, oikiaa, Herran mielest' hitahasti Kumminkin työ sujuaa. "Sarka puolillaan on vasta, Hallan tuopi ensi yö. Lakata ei leikkaamasta, Ennenkuin on kaikki työ." Olki taittuu nopeasti, Yhä sänki suurenee Pohjoistuuli koleasti Hallaa ilmaan huokailee.