Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja laiho nousee vihanta ja uhkee Ja taimii, versoo, putkellenkin puhkee, Ja hymyellen päivä katsahtaa Työalaans' ihanaa ja lupaavaa. Semmoinen kaunis, kirkas, lupaavainen On Sunkin kevät=aikas, nuorukainen, Sa kuljet laulain vaan ja soitellen Ja toivon ruususilla keijuen. Ja huoletonna valon merta soudat, Ja valmiit' elon kukkasia noudat.
Oi, parhain Paimen, Sä rakkaudellas Etsiskele eksyneitä, Niin ett' olis riemua taivahat täynnä, Kun sinne sä noudat heitä. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Oi, johdata meitä, Sä Paimen hellä, Evankeliumin laidunmailla, Niin tahdomme Sinua ylistellä: Meilt' ei ole mitään vailla. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
Sopinut painua ei siipes, lisää näin saamaan haavoja, ne neito taikka muu antoi turhuus lyhyt-auvollinen. Kaks, kolme kertaa linnunpoika pettyy; mut kun sen kasvanut on sulka, turhaan virität verkon, nuolin noudat sitä.» Kuin lapset häpeissänsä mykistyvät ja kuuntelevat silmät maahan luoden ja katuvat ja syynsä tunnustavat, niin minä nyt.
Sopinut painua ei siipes, lisää näin saamaan haavoja, ne neito taikka muu antoi turhuus lyhyt-auvollinen. Kaks, kolme kertaa linnunpoika pettyy; mut kun sen kasvanut on sulka, turhaan virität verkon, nuolin noudat sitä.» Kuin lapset häpeissänsä mykistyvät ja kuuntelevat silmät maahan luoden ja katuvat ja syynsä tunnustavat, niin minä nyt.
MARGAREETA (polvillaan). Ken jätti mun pyövelin haltuhun Ja soi sun tänne päästä? Jo puol'-yön aikana noudat mun. Oi armoa! henkeni säästä! Huomennakin kyll' aikaa on! (Nousee ylös). Niin nuor' oon vielä, turvaton, Ja sentään saa mun surma. Olin kauniskin siit' ehti mulle turma. Läsn' ystäväin oli poiss' on nyt, Hajan on mun kukkas-seppelyt.
»Ah, nuorukainen, on tuumas turhat, et eloa vältä, et kuolemaa, sull' eessäs synkät on syyt ja murhat sun kosto Salliman saavuttaa; mut kärsimyksistä nousten, noudat Olympon korkeimman seppeleen; kuin joutsen joikuen kuolet, soudat pois unten laaksohon ijäiseen. Oot oma meidän.
Vaikkapa ei mikään jumaluus sitä kuulisikaan, niin on kuitenkin siinä itsessään ihmeellinen vahvistava voima. Nyt minä jälleen tyynenä palaan temppeliimme, kunnes sinä noudat minut sieltä, sillä minä tiedän aivan salaisten, viisasten ja hyvien ystävien pitävän huolta rakkaudestamme." "Etkö tahdokaan minua seurata Apollodorin ja Irenen luo?" Publius kysyi hämmästyneenä.
Niin että kun hän ensi kerran lähti käymään forstmestarin luona, hän sanoi Jaskalle, joka häntä kyyditsi: »Nyt mennään siihen taloon, josta ehkä piankin noudat minut rouvineni. Mutta elä nyt vielä puhu kenellekään.» Nyt, kun Jaska oli hänet tuonut, oli hän luvannut jo sanoa muillekin. Hän oli asiasta varma.
Päivän Sana
Muut Etsivät