Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Tuo käytännöllinen mies, tuo innokas työntekijä, joka aina näki niin selväksi tiensä eikä koskaan tuhlannut aikaa tyhjiin haaveiluihin, antautui tänä iltahetkenä ehdottomasti tunteiden haltuun, yksin sentähden, että yksi muisto lakkaamatta vainosi häntä, muisto siitä hetkestä, kun hento tyttönen kuin vapiseva linnunpoika etsi suojaa hänen rinnoillaan ja kun hänellä oli oikeus suojella häntä.
Niin köyhä ei ole kerjäläispoikakaan, ettei jäsenrikkoinen pieni linnunpoika, jonka hän löytää pesästä pudonneena, tahi eksynyt lapsi, jonka hän ohjaa kotiin, ole häntä köyhempi. Jokainen palvelus, jonka sinä vapaaehtoisesti toiselle teet, tekee sinut sillä hetkellä häntä voimakkaammaksi, ja joka kerta, kun kiellät itseltäsi jotain toisen tähden, on tuo toinen sinua heikompi.
Hän otti heti vaununsa, tuli iloiseksi ja laski luottavaisesti kätensä minun kouraani; kuin pieni linnunpoika, niin hienona ja lämpöisenä hiipi se sormieni väliin. Minä olin onnellinen uudesta tuttavuudestani; ei joutunut mieleeni sulkea itsevaltaisesti avaamaani ovea, vaan se jäi auki, meidän mennessämme siitä pensastoon.
Sakris kyllä vihasi ylimyksiä. Mutta olihan Mimmi nyt hänen tuttujaan ... aivan kuin läheinen hänelle. Ja se muutti asian: Sakris oli ylpeä tästä aatelistuttavuudestaan. Minkälainen on Nelma? Hän on tiedoton niin kuin linnunpoika, joka joutuu yksinään maailmaan...
Mene matkaan, Ja näytä oikein tuiman tuimaa naamaa, Kuin karhu ainakin; näet, pelkään, että, Jos joka sulka omaan pannaan siipeen, Vain alaston on linnunpoika Timon, Vaikk' ylväs on kuin Phoenix nyt. Pois matkaan! CAPHIS. Ma menen, herra. SENAATTORI. Ma menen, herra? Velkakirjat mukaan, Ja hoksaa päivänmäärä. CAPHIS. Kyllä. SENAATTORI. Mene! Toinen kohtaus. Sali Timonin asunnossa.
Juuri, kuin yritin ottamaan pesää ja poikia, tuntui minusta, kuin joku olisi ottanut minua kiinni käsivarresta. Ei, ajattelin, miksipä tekisin pahaa pienille linnunpoika paroille? Minä laskeuduin takaisin maahan, ja silloin lensi korppi siihen puuhun väijymään poikasia. Ahah, veitikka! ajattelin minä ja ammuin sitä nuolella siipeen.
Hän tunsi osaavansa ranskaa paljon paremmin kuin hän oli toivonutkaan ja se oli omiaan hänessä sisällistä hyvinvointia herättämään. Kielen lukko oli auennut, karvas pala painunut alas. Hän tuli heti urheaksi kuin linnunpoika, joka huomaa siipensä häntä kannattavan. Kyllä hän näyttäisi noille ranskalaisille!
»Isäni kun kuoli, niin jäin minä ihan yksin äitini oli jo aikoja kuollut ja talo vietiin maineen mantuineen minä tulin syöttöpojaksi Partalaan ja olin sitten renkinä, vaan olenko minä silti huonompi?» Jussi oli ääneti vähän aikaa ja virkkoi taas tointuneella äänellä: »Kehno itkua vääntää, vaan mies se tupakan panee!» ja sitten hän rupesi iloissaan laulamaan: »Kun sinä lienet yksinäinen niinkuin linnunpoika...»
On aika puskea hyrskystä hyrskyyn, sauvoimen ponnistaa pohjasta ja sysätä suoraan kokka, kun koski kampeaa ja virta painaa vinoon. Tämä sinun veneesihän nousee nivasta nivaan kuin linnunpoika räpylöin ja siivin. Nousee, kun täytyy ja vaikkei olekaan muuta turvaa kuin oma itseni, niin ei ole, elköönkä tulko.
Ei sen kauan kampailla tarvinnut. Vähäsen huoahti, niin oli kuollut. Oliko se hyvin huono? Niin se oli laihtunut raukka. En olisi sitä tuntenut, kun sen käsiini otin, niin se oli pieneksi käynyt. Niin oli kuin höyhennetty linnunpoika, niin pieni ja huvennut. Minuun otti niin haikeasti. Ja sinä rakastit siis lastasi? Rakastin. Sinä rakastit sitä siksi, että rakastit sen isää.
Päivän Sana
Muut Etsivät