United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Koetappas, saatko auki...» »Vaan jos tämä särkyy...?» »Eikä säry...» »Enhän tuota saa auki...» »Ethän sinä osaa ... anna, kun minä näytän ... näin ... paina vain peukalosi päällä tätä nappia ... koetappas nyt!...» »Ka, jo kimposi auki!... Mitä siinä sanoo tuossa sisässä?»
Hän käski Kanasen vaimoa: »Sinä, Kanasen akka, saat olla tässä sillä aikaa Anna Liisan apuna panemassa noita kattiloita ja ruokakuppeja vasuun. Pane heiniä vahvasti väliin, etteivät säry, ja maitopytyt ja voihinkit pankaa siihen suureen rankkitiinuun... Sen hevosen rankin saa kaataa siitä hiivattiin... Tahi minä kaadankin sen lähtiessäni.
"Ei siitä pääse se on meidän vanhan eloaitan ovi ei se säry, kun sen isävainaja kerran on raudoittanut mutta päästä minun pitää, pitää vaikka p -le valaisi rautapadan pääni päälle ettäkö minä sen Tuomaan tyttö-rahjuksen antaisin tehdä itsestäni koko pitäjän pilkan minä menen katosta kuin ukkonen, minä sären seinät missä minun puukkoni? sehän jäi sinne puun kylkeen mutta pääsen minä siltä pääsen minä siltä". Ja hän kiipesi hinkalon laidalle ja tavoitti kattoa.
Mitä sinä nyt näin paikalla, torui emäntä. Sitä minä, että minä en rupea talossani elättämään semmoista kirkottelematonta. Sen pitää mennä. Mene sinä käyttämään. Mitenkä se nyt vielä, eihän se ole niin terve, että jaksaisi... No on meillä siksi hyvät kärryt, ettei niissä säry, jos ei muuten hyppine. Tuokin lapsi näkyy olevan niin huono heittää yksinään. Mitä yksinään.
"Sary Ann, tämä nyt on Miranda, josta teille puhuin." Molemmat naiset kättelivät toisiaan hieman ujosti rotunsa vaiteliaaseen tapaan, eikä kumpikaan puhunut sanaakaan. "Kuinka Jimmyn laita on?" kysyi Taavi. "Melkein kuin ennenkin, kiitos vaan huolestasi, Taavi", vastasi vaimo ja kulki väsyneesti tupaan.
"Minä olisin teille, Sary Ann, kiitollinen, jos tämä asia saisi jäädä tähän", hän sanoi tyynesti. Mutta hänen äänessään oli lujuus, jonka vaimo käsitti. "Te olette varmaan kumpikin puolikuolleena nälästä", hän sanoi. "Minun täytyy paikalla ruveta illallista hommaamaan." Ja hän lähti lieden luo ja täytti kattilan.
Sary Ann White on kovin hyvä nainen ja Miranda varmaan pitää hänestä. Se tekee raukalle kovin hyvää, kun saa vähän jutella Mirandan kanssa." Hänen teki mieli sanoa, että rouva Whitelle tekisi kovin hyvää, kun saisi katsella Mirandan kesytöntä suloa; mutta niin rohkeaan kohteliaisuuteen hänellä ei kuitenkaan ollut uskallusta.
Sitten astui hän veitsien väliin, hyppi muutamia ristiaskelia, nyhtäisi veitset maasta, nakkasi ne takaisin terälleen maahan ja huusi: Itse kukin omansa ottakoon! Minkä tähden sinä noin teit? Ettei kävisi niinkuin Kullervolle. Mitenkä Kullervolle kävi? Veitsensä kun kiveen särki. Mutta kun tekee tämän, niin ei säry, vaikka olisi mikä kivi kakussa.
Kumahtihan vain kuin tynnyrin pohja ja ponnisti miehen takaisin. »Ei siitä pääse se on meidän vanhan eloaitan ovi ei se säry, kun sen isä vainaja kerran on raudoittanut mutta päästä minun pitää, pitää vaikka perkele valaisi rautapadan pääni päälle minä menen katosta kuin ukkonen, minä sären seinät missä minun puukkoni? sehän jäi sinne puun kylkeen mutta pääsen minä silti pääsen minä silti!» Ja hän kiipesi hinkalon laidalle ja tavoitti kattoa.
Sitten hän änkötti: "Minä pelkään, Sary Ann, ettei minua odota semmoinen onni, vaikka minä halusta hänet ottaisin, sen taivas tietää. Miranda ei pidä minusta kovin paljoa." Vaimo katsoi häneen, ikäänkuin ei uskoisi. "No mutta Herran nimessä, Taavi Titus, mitä hän sitten tekee täällä kahden kesken sinun kanssasi?" hän huudahti ja väsymys palasi taas lauseen lopulla hänen ääneensä.