Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Juhlallisessa jännityksessä, hiljaisessa silkin ja haastelun sorinassa oli koko sali; kunniavierasta vielä odotettiin. Jo rämähti lehteriltä juhlamarssi. Ovet aukenivat selälleen ja siinä hän seisoi itse, tuo harmaapäinen vanhus, Juhana Vilhelm Snellman. Hän astui vakaasti sisälle, hiljaa kumarrellen oikealle ja vasemmalle, silmissä vilpittömän liikutuksen kyynel.
Mies, jolla oli karvalakki päässä sekä pitkä viitta yllä, astui ajopeleistä ja meni sivurakennukseen talonvoudin luo. Troekurov tunsi asessori Schabaschkinin ja käski kutsua hänet luokseen. Hetken kuluttua Schabaschkin jo oli Kirila Petrovitschin edessä yhä kumarrellen sekä hartaasti odottaen, mitä tämä hänelle sanoisi. Terve ... tulet kuin kutsuttu, sanoi Troekurov, miksi tänne poikkesit?
(Leveän maireasti, pilkalla kumarrellen ja niiaillen.) Jaaa-a!... Kun hän solmisi!... (Kumarrus, tai jotain vastaavia eleitä)... Kun kissa juoksi ja pisti käpälänsä pihtiin, niin sanoi että: pihti pahuus solmisi!... Jaaa-a!... (
Metsäherra istahti nojatuoliinsa ja kirjoitti Kuulijaiselle käskyn: Matti Telkiäisen sekä asuin- että ulkohuoneitten korjaamiseksi merkitä metsästä rakennus- ja polttopuita niin paljo "kuin mainittu Matti Telkiäinen tarvitsisi ja tahtoisi." Mitä nöyrimmästi kiitellen ja kumarrellen otti Matti tuosta käskykirjeen vastaan ja heitti hyvästit.
Schabaschkin tuli hänen luokseen onnittelemaan ja kysyi kumarrellen: koska Troekurov ottaa uuden tilan haltuunsa; hoitaako hän sitä itse vai antaako jollekin muulle hoidettavaksi? Kirila Petrovitsch hämmästyi. Luonteeltaan oli hän oikeutta harrastava, mutta kostonhimo oli vienyt hänet liian pitkälle. Omatunto vaivasi häntä.
"Ei herra rovasti", ähkyi Hermanni kumarrellen ja tempoen käsivarttaan pois Mandan käsistä. "Kyllä minä en voi ruveta vihille tämän ihmisen kanssa." "Mutta sinun täytyy, kun nyt kerran olet narrannut tyttöä niin pitkälle", lausui rovasti pontevasti. "Enhän minä, herra rovasti, ole narrannut. Setähän se pani alkuun koko asian.
Maaherran huudon kuultuaan hän seisahtui, hyppäsi kiireesti alas kärryistä ja lähestyi niin nöyrästi kumarrellen kuin olisi aikonut poimia kiviä maantieltä. No, jatkoi maaherra, kuinka ovat asiat? Hyvästi tai pahasti, aina sen mukaan, miten teidän armonne käskee, vastasi viskaali varovasti ja luoden kysyvän syrjäkatseen nuoreen kreiviin. Mitä tuo merkitsee, herra koiransilmä?
Somalta näyttää tuo tulen ääressä puuhaava tyttö solakoine vartaloineen, ja hänen tavattomasti suurennettu varjonsa kallion rinnassa, aavemaisesti kumarrellen ja kyykkien, matkii hänen liikkeitänsä.
Ja kenraali on luvannut opettaa minua ratsastamaan ... ja äiti auttaa minua siinä, hänkin!» Nyt kertyivät kaikki hänen ympärillensä alamaisesti kumarrellen ja ihastuneina hymyillen, jota vastoin Kristian jäi verrattain syrjään ollakseen kaikessa vapaudessansa.
Panu lähestyi häntä kumarrellen ja avopäin. Armollisesti otti vouti hänet vastaan. Panehan lakki päähäsi ja kerro mitä kuuluu. Mitäs nyt nahkoista tarjotaan? Ei ole vielä mitään tarjottu, kun ei ole kysyttykään. Onkos paljon nahkoja? Ei ole paljon ... mikähän lienee pari ahkiollista. Sano kymmenen, sinä vanha kettu. Huonot taitaa tulla markkinat, kun ei ostajiakaan näy.
Päivän Sana
Muut Etsivät