Kapakkaan hän miltei ensiksi osui ja siellä kertoi asian niin kovalla äänellä että ukko Durnjakin sen kuuli. Varvaralla, eukolla, näet oli pientä vihaa Annushkaa kohtaan ja nyt tuo sopi kostaa, juoruta asia, vieläpä suurennella sitä. Ja onnistuikin hän.

Sakris teki kyllä sen työn: hän tarvitsi rahaa. Hänen piti saada Helsingistä sanomalehtiä ... joista hän voisi etsiä kihlausilmoitusta. Eräällä eukolla tuotti hän itselleen molemmat työväen lehdet. Ilmoitusta ei vielä ollut. Sakris ajatteli, että Nelma tulee hänen luoksensa takaisin: kuluu ainoastaan muutama viikko, ja Nelma tulee!

Eukolla oli oma pieni talonsa, siisti ja hoidettu niin ulkoa kuin sisältä sekä sievoset vuotuiset tulot, joita hän vielä lisäsi vuokraamalla kaksi pientä huonetta muille, mieluimmin papeille, sillä papit olivat mamselli Gustava Raskin heikko puoli ja aitohikkaalla, leikikkäällä tavallaan laskikin hän toisinaan pientä pilaa mieltymyksestään tämänlaatuiseen väkeen.

Lopo puhui seitsemän ostajan kanssa yhtä aikaa, ja niin kovalla äänellä, että sivukulkijatkin uteliaina pysähtyivät torinkulmassa katselemaan, mitä sillä eukolla mahtoi ollakaan tarjona. Moni myhäili hänen liukkaalle kielelleen ja niille sukkeluuksille, joilla hän puhettaan mausti ja jotka olivat niin karkeata laatua, ettei niitä ole lupa kertoa.

Rukouksensa tuli kuulluksi, sillä hän nukkui hiljaisesti päivää ennen ensimäisen venäläisen rykymentin kaupunkiin marssimista, joka tapahtui Antin päivänä v. 1808. Mutta tämä tapahtui niin rauhallisesti, että eukolla ei suinkaan olisi ollut ylellisen pelvon syytä. Hyvin-viisaan kahdenkertaiset häät.

Musta Maranna kävi harvoin kirkossa, mutta oli mielissään, kun joku häneltä virsikirjan lainasi kirkkoon mennäkseen; eukolla näkyi olevan omituinen mielihyvä siitä, että hänen virsikirjansa oli siellä, ja erinomaisen iloissaan hän oli, kun joku paikkakunnalla työssä oleva oppipoika lainasi Johanneksen virsikirjan, joka oli jäänyt kotiin; hänestä tuntui kuin olisi Johannes rukoilemassa kotiseurakuntansa kirkossa, kun vaan hänen virsikirjastaan sanoja lausuttiin ja virsiä veisattiin.

Aina wahwemmaksi tulin luulossani, että mökin asukkaat rakastiwat mummoa; kenties oliwat he ainoat, jotka häntä rakastiwat. Ei eukolla ollut iloa tuosta sanomasta, eikä hän sanonut: "sittenpä hänestä on päästy". "Milloin hän lähti teiltä" kysyin eukolta, kun hän wähän tyyntyi. "Emme itsekään oikein tietäneet, milloinka hän lähti.

Mutta kun Bjelajeffin eukko oli siitä puhunut, että semmoinen leski on, asuu Iso-Peskiin kylässä ja on eukolla vielä kavettakin, niin hän, Iivana Ivanovitsh, oli heti hoksannut ja sanonut: Vot... . Eukko sinulle siinä, Iivana Ivanovitsh, vot, oli hän itsekseen sanonut ja vetänyt pikilangan niin tiukalle, että naukui.

Eukon vaitiolo ja loikominen näytti miehestä vähän kummalliselta, senvuoksi päätti hän ottaa asiasta tarkemman selvän. Eukolla oli silmät ja suu auki, juuri kuin valveella ollessa, mutta ei se mitään tietänyt kumminkaan. Mies nosti kättä. Se vääntyi, mutta kylmä se oli. Hän nyki vielä olkapäästä, vaan ei siinä enää ollut vastaajata. Pussinen oli hermonnut ojaan jalkojen viereen.

Siinä hän nyt makasi ruohostossa kuin kuolleena, voimatta liikuttaa ainoatakaan jäsentä, ja suurella vaivalla saatiin hän kannetuksi kotiin, jossa hän laskettiin sänkyyn. Kuinka Swartin emäntä tuli ylös ales käännetyksi. Pastori karkoittaa kaikki avuliaat ystävät. Eukolla on omantunnon vaivoja Kuinka Dorotea valvoo hänen luonaan. Yön hiljaisuudessa. Mitä se pieni rasia sisälsi.