United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä poliisipristavikaan ehtinyt miehinensä kemujen alkuun, sillä hän osui olemaan virkamatkalla. Mutta ukko Durnjakin häntä odotti. Annushka kieli ja kanteli oikealle morsiamelle kaikki ja se ihan suuttui ja uhkasi mennä kapakkaan ja vaatia Iivanalta korvausta turhasta odotuksesta.
Kapakkaan hän miltei ensiksi osui ja siellä kertoi asian niin kovalla äänellä että ukko Durnjakin sen kuuli. Varvaralla, eukolla, näet oli pientä vihaa Annushkaa kohtaan ja nyt tuo sopi kostaa, juoruta asia, vieläpä suurennella sitä. Ja onnistuikin hän.
Luoja minun!... Tääpä vasta! siunaili ja touhuili Ropotin poistuttua Annushka. Ukko Durnjakin itse oli asiasta ymmällä, keskeytti hetkiseksi kengänpohjan naulaamisen, katsoi muijaansa ja sitte peräili: Kosiin, sanoi, tuli... Tarkoitan, ketä kosiin? Mutta Annushka siinä puuhasi kiireessä ja aivan jo tiukkasi: Kuin ketä?... Kosiin tarkoitan?
Mutta yhtähyvin seurustautui ukko Durnjakin hänen kanssansa veljellisesti kuten usein ennenkin. Olikin hyvä, että Osiipan tapasi. Hänelle tuota toki voi siinä ryypyn ääressä purkaa sitä ammattikateuttansakin, sitä Iivanaa, rehentelijää vastaan kehittynyttä, ja niin istuksivat he ja ryypiksivät.
Ja ukko Durnjakin selitti: A ... vot... Iivana Ivanovitsh... Suutari, nääs! Aaa!... Arvasin, että suutari ja että Iivana Ivanovitsh ... jos kerran rehentelijä, niin, vot, arvasin, uskoi Osiippa nyt olevansa asiasta ihan selvillä. Tosissaan ihan uskoi, mikäli kykeni.
Ja niin painui Iivanan käytöksestä loukkautunut ukko Durnjakin yhä nyreämmäksi ja hänessä kytemään päässyt ammattikateus kehkeytyi siinä ryypyn ääressä katkeruudeksi, jopa lopulta kuin pikku vihaksi. Päästäpä vaikka käsiksi moiseen mieheen, niin pölisyttäisi hän sitä, että karvat tupruaisivat. Mutta ei Iivana mitään tuon pahempaa aavistanut.
Mutta Iivana nauroi, ihan vatsansa pohjasta lasketteli. Eukko kiukustui, sadatteli, poistui ja uhkasi hakea poliisipristavin. Ja niin odotti nyt pristavin tuloa ukko Durnjakin ja Annushka, tää morsian. Iivanan kimppuun he molemmat sitä kokivat hakea ja niin uhkasi Iivanaa ja Ropottia esivallan miekka. Ja palasikin tuo poliisipristavi, palasi ja odottajille heti äkäisesti hönkäsi.
No!... Herkeä! teki nyreä ukko Durnjakin kädellä koko asian kuitiksi, ryyppäsi ja Iivanalle katkerana nureksi toistellen: Sukuisuus niin sukuisuus... Ylhäisyys niin ylhäisyys...! Mutta rehentelijä... Vannon sinulle yhä, että rehentelijä, todisti hän vieläkin ja Osiippa töllötti tolkuttaen: Kuin ei rehentelijä!... Sukuisuus da rehentelijä... Vannon, että rehentelijä, todisti hän Iivanasta lujasti, mutta kun ei sitä tuntenut, niin peräsi: A vot... Kuka hän on?... Rehentelijä, tää?
Ja punaisena ja hikisenä valoi hän teetä lasiin ja niin siitä taas meno alkoi ja jatkui. Ukko Durnjakinin katkeruus. Juotuaan 24 lasillista teetä suutelee Iivana väärääkin morsiantansa. Mitä siitä seuraa. Ukko Durnjakin itse istuksi kyläkapakassa aavistamattakaan, että kotona vieras vaanii hänen muoriansa. Vähähkö tuolla oli nyt miehiä, näin kiireen ajan päiväis-aikaan.
Sillä aikaa kun Iivana päättää kosimistaan kylän kapakassa ja riitautuu Ropotin kanssa, osaa ukko Durnjakin saada pristavin liikkeelle. Kapakassa oli jo täysi höyry. Iivana ja Ropotti olivat jo juoneet ensin toisen ja sitte toisen rahat miltei kuitiksi. Viimeiset viinat nuo lie siihen pöydälle jo kannettukin. Ja väkeäkin tuolla oli. Kesäkuumasta huolimatta oli miestä tamineissa.