United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Iivana nauroi, ihan vatsansa pohjasta lasketteli. Eukko kiukustui, sadatteli, poistui ja uhkasi hakea poliisipristavin. Ja niin odotti nyt pristavin tuloa ukko Durnjakin ja Annushka, tää morsian. Iivanan kimppuun he molemmat sitä kokivat hakea ja niin uhkasi Iivanaa ja Ropottia esivallan miekka. Ja palasikin tuo poliisipristavi, palasi ja odottajille heti äkäisesti hönkäsi.
Kuin itsekseen harmitteli silloin Iivana siellä selin riippuessaan: Tshuhnaksi haukkuu!... Koirankuono... Ja ihan hän Ropottia tuon solvauksen johdosta hyvitelläkseen kääntyi yli olan sinne taakseen selittämään: On kaksi kansaa: on Suomen kansa ja tshuhnan kansa ja ... Venäjän kansa on kolmas kansa, mutta... Sinä et ole tshuhna, vaan suomalainen... Oikea suomalainen... Vot!... Ymmärrätkö?... Eh?
Kas miten! oli Annushka ihastuvinansa ja Iivana jatkoi, kehuen Ropottia ja sen kansaakin: Ja mikä viisas kansa vielä!... Oikea tshuhnan kansa tarkoitan!... Sitä Ropotin kertomaa mustalaisen todistusta hän nyt veti puheensa vahvistukseksi, selitti sen asian, ja Ropotin eduksi kehasi: Vot viisas kansa... Yksi on, jota ei mustalainenkaan petä... Vot!
Mutta Iivana itse kinasi toisten kanssa. Hän oli niille jo kahteen kertaan kertonut sen porsas-, leski-, lääkäri- ja porsaanleikkaaja-juttunsa ja nauranut sille vatsansa pohjasta. Sitä hän nytkin siinä kertoi, kinasi, nauroi. Humalassa hän siinä jo vännäsi ja Ropotti sitäkin enemmän. Ih! hihkasi hän taasen jutun lopuksi ja kävi kehumaan luotsiansa, Ropottia.
Esimerkinkin hän sen viisaudesta tiesi mainita: hän kehasi: Mustalaisetkin aina todistivat isästä tästä, että kaikkia muita jos voit hevoskaupassa pettää, niin Muolan Antti Ropottia et petä... Jos kuin koetat, niin et petä... Iivanalle se todistus riitti. Jos kerran isää ei mustalainen voinut pettää, niin kai tuo poikakin kyennee oikean oven löytämään.
Kun siis kylän lähettyvillä joukko puoli-juopuneita iso-peskiiläisiä vastaantulijoita hanuria rämisyttäen ajaa remusi ohi solvaten Ropottia tshuhnaksi, niin siellä takana jalkojansa riiputtava Iivana antoi niille jo Ropotin puolesta vastaan: Entäs sinä itse!... Koiranpoika... Eh sinä! Ne menivät, remusivat nuo vain, hoilottivat ja hanuria yhä vinguttivat.
Kolppanan tshuhnat nää ... akkaansakin lyö... Ihan häntä kuin harmitti. Hän toisteli: Eh sinä pakanan Pipotti!... Eh! Siunailtiin sitä pahuutta. Annushka tuo varsinkin morkkasi Kolppanan tshuhnakansaa, luullen että siten voi mairitella Ropottia, joka oli Suomesta. Mutta päästiin tuosta likemmäksi oikeaa asiaa, naima-asiaa.
Ka ... tuota... Hukkui... Otti ja hukkui... Ha-aaaa... Vot kuinka, kirkastui Iivanan hymy jos miten leveäksi ja hän kehui taasen Ropottia: Mutta sinä, Ropotti, kehui: Sinä, vot, väärin teit kun toisen muorin mertaan veit... Viisas sin' oot!... Ih! Ja hän nauroi ja joi Ropotin terveydeksi ja hihkasi ja hymyili ja kapakassa oli oikea höyry ja elämä ja ilo. Se oikea morsian siihen nyt tuli.