United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muuten hän tietysti on siivo ja hyvänsävyinen nainen, sen minä sanon." Vaimo nauroi. "Voi, herra jesta", sanoi hän ja irvisti hullunkurisesti. "Ei ole niin helppoa, kuin luulisi, kun pitää ruokkia koko tuo joukko, eikä tiedä millä sen tekee. Tietköös, että se siihen on aina tarvittu keksiä jos jotakin!"
TOINI. Totta puhuen, herra Hellstén, jo minä olen täyttänyt kaksikymmentä. HEIKKI. Onko mahdollista? Te näytätte paljon nuoremmalta. KERTTU. Herra jesta! Paan pjäänihi pantiks' että Ammaalia on lähemmä neljeekymmentä. HEIKKI. Selvästi. Suutele morsiantasi kädelle. Kuinka sinä olet noin epäkohtelias? VALTER. Setä minä en ikinä huoli hänestä. KAUPPANEUVOS. Et huoli? Ja sanasi annoit?
Mutta hän meni ensin pastorin luo kysymään, mitä hän arveli suutelemisesta. "Riitelisiköhän se minun papillista arvoani vastaan?" kysyi lukkari. "Suudelkaa te vaan, minkä jaksatte, Suhr", vastasi pastori. Ja lukkari meni Swartin emännän luo, kumarsi hänen edessään ja yks kaks! suikkasi hänelle suuta vasten huulia. "Oh, herra jesta, lukkari!" huudahti eukko säikähdyksissään.
Ensin tuli Wittin emäntä. »Herra jesta, kuinka sinä voit pudota puroon ja melkein hukkua siihen! Olethan sinä muutoin aina niin säännöllinen ihminen.» »Silta ai ai silta meni rikki», ruikutti Swartin emäntä. »Mitäs sellaisia puhut! Tyhmyyksiä! Puron yli vie leveä kivisilta, ja kuitenkin sinä putoot veteen!» Useita eukkoja astui nyt tupaan lausumaan ihmetystänsä, sääliänsä ja myös muistutuksiansa.
Herra jesta ... herra jesta ... vaikeroi Beda muori nyt se vasta tulee heikkomieliseksi, saattepa nähä... Antti, sanoi Hanna täti lempeimmällä äänellään, tarttui häntä lujasti käsivarteen ja pakotti hänen olemaan alallaan, tahtooko Antti nyt tulla meidän kanssamme tupaan, niin saamme yhdessä kiittää Herraa suuresta armostaan.
Hän meni kahvia keittämään. Ymmärsipä viittaukseni. OLLI. Saat kiittää onneasi, Anna, ettet yhtynyt Maunoon. Taisipa se jo vähällä olla. SANNA. Herra jesta poonaa, eihän nyt kumminkaan! Aioitko sinä tosiaankin hänen ottaa, Anna? En minä ole tuota tiennytkään. ROINILA. Mitä te joutavia. No, Elli, eikö nuttua löydy? Niinpä lähdemme sitten. Tule sinäkin mukaan, Olli! OLLI. Mennään vaan. Sanna!
Ja mamma on päättänyt, että huomenillalla pidetään kihlajaiset täällä huvimajalla. EEVA. Huhhuh! ONNEN HERRA. Niinkö lämmin? EEVA. Kuuma, hirveän kuuma. Menkää nyt, kapteeni. Voi tulla se muuan matruusi. Janne. NEITSY JANNE. Huot nau? ONNEN HERRA puhelee hiljaa Neitsy Jannelle. Herra jesta! Se palkkaa Jannen! NEITSY JANNE. Jees. ONNEN HERRA. Hyvästi, Eeva, vähäksi aikaa.
Mutta tuossa on hattunne. HILLERI. Sepä hyvä. Päättä sitä kyllä toimeen tulee, vaan hatutta ei. TARJOILIJANEITI. Mutta kuulkaa, Hilleri. Miksi tätä herraa oikein karahteerataan? HILLERI. Herra pankkiiriksi. TARJOILIJANEITI. No sitähän minäkin, että se ei ole mikään mökinpoika, kun antoi juomarahana kultarahan. Nuo sille äsken kukko muni. TARJOILIJANEITI. Herra jesta! Ja jättää tuolla tavoin.
Uskon että nyt suopealla mielellä suotte minulle tämän kupillisen kahvia, joka tarjottiin ilman leivoksia, ilman kermaa, ilman sokuria, jolloin tietysti lusikkakin on tarpeeton.» »Herra jesta sitä Miinaa!» huudahti neiti Smarin lyöden käsiään yhteen ja riensi kyökkiin. Neiti Smarinin mentyä jatkoi Rautiainen: »Pahin pelkoni oli herra nimismies.
"Niin ihmiset sanovat, ja taidanpa se ollakkin. Kyllä kai. Mutta olenkos kenellekkään koskaan pahaa tehnyt? Tuosta laudan-kappaleesta tulee pokka-pöytä. Sillä, etkös näe, se on ruumiin arkusta?" "Herra Jesta, mitä sanot, Repekka? Ruumiin arkusta ... ja pokka-pöytä! Mikä on pokka-pöytä?" "Se on noita-kapine". "Noitakapine!" "Niin, ja kelpo kapine se onkin.