United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se ei käy laatuun tytöllen. Hän lumottuna vieläkin Samalla niityll' ainiaan On kiintyneenä jaloistaan. Näin hänet siellä eilenkin. Mut kunhan täst'ees tyttönen Käy käsineittä, kengittä Ja avopäisnä niityllä, Ja tuuli silloin käännäksen, Niin taas se tyttö vuorostaan Muuttuupi silloin ruusuksi, Ja Verna Roosa vapaaksi Jo pääsee lumouksestaan. Niin vaarallista tyttöjen On hatutta ja harsotta.
Mä tunsin Verna Roosan, mä. Hän oli sievä tyttönen, Kuin lintu oksall' iloinen, Kuin kevätpäivä lempeä. Hän välist' ylväs, raivokas. Ja poikia hän toisinaan Kätehen pisti neulallaan; Mut muutoin hellä, laupias. Hän kerran juoksi hatutta, Ja käsineittä, kengittä, Ja sukitta ja siteittä, Tapaillen kevään perhoja.
Kauhea oli nähdä kuinka paikoittain revittyjen vaatteiden alta pisti esiin paljas punainen iho; kauhea oli kuulla hänen outoa, käheätä murinaansa. Pihalla oli paljo väkeä, akkoja, poikia, piikoja hyyristelihe aidan vieressä, muutamia talonpoikia oli ryhmäytynyt vähän kauemmas eri joukkoon. Tuttavani vanha pappi seisoi hatutta päin toisen rakennuksen portailla.
Salmelan isäntä riensi hatutta päin vieraita vastaan ottamaan, ja emäntäkin, kun oli ennättänyt kuumat, voiheraan kastetut piirakat käsistään pöydälle väen eteen lähättää, kiiruhti hänkin arvoisia tulijoita vastaan. Samu osui olemaan talkooväen keskellä pöydän takana syömässä. Hän ei yritellyt mihinkään, eikä sieltä olisi helposti päässytkään pois. Vilkas surina syntyi tyttöjen kesken.
Emme voinut ajatellakaan, että hän sen ajan oli suojassa metsänvartijan asunnossa. Siitä huolimatta oli hän kotiin tullessaan vihdoinkin hatutta ja sade valui hänen hiuksistansa ja hän tärisi ja vapisi joka jäsenestään kuin haavan lehti. Niin ei muuten ole hänen tapansa, tietäkää se.
Vanha kirjanpitäjä juoksi juuri hiekkakentän yli taloa kohti, Hän oli hatutta ja hänen tavallisesti rauhalliset kasvonsa näyttivät peljästyneiltä; hän oli silminnähtävästi hyvin liikutettu. "Vedentulva on tapahtunut Dorotheenthalissa!" huudahti hän hengästyneenä. "Vähintään neljänkymmenen tuhannen taalerin vahinko Claudiuksen kauppahuoneelle!
"Kaupungissa ei voi käydä hatutta muoti on semmoinen!" Minä katselin häntä ujosti. "Muoti" sanaa en minä tietysti käsittänyt. Minä en aavistanut, että aron toisella puolella vallitsi voima, jonka alaiseksi ihminen usein vastustamatta vaipuu ja joka muodostaa hänen ulkonaisen näkönsä kaikkien oikkujensa mukaan.
OPHELIA. Kun huoneessani ompelin, niin astui Eteeni Hamlet, jakku aivan auki, Hatutta päin ja sukat likaisina Ja sitehittä nilkoiss' asti roikkuin, Kuin vaate kalvas, kalisevin polvin, Ja katsanto niin kurjan surkea, Kuin ois hän helvetistä maalle syösty Kauheita kertomahan. POLONIUS. Hourupäissään Kai rakkaudesta? OPHELIA. En tiedä, isä, Mut pahoin pelkään. POLONIUS. Mitä sanoi hän?
Mutta tuossa on hattunne. HILLERI. Sepä hyvä. Päättä sitä kyllä toimeen tulee, vaan hatutta ei. TARJOILIJANEITI. Mutta kuulkaa, Hilleri. Miksi tätä herraa oikein karahteerataan? HILLERI. Herra pankkiiriksi. TARJOILIJANEITI. No sitähän minäkin, että se ei ole mikään mökinpoika, kun antoi juomarahana kultarahan. Nuo sille äsken kukko muni. TARJOILIJANEITI. Herra jesta! Ja jättää tuolla tavoin.