Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
»Olipa niinkin», vastasi isäntä. »Miksikäs hän muuten olisi hänet murhannut!» Niin sanoen hän meni matkaansa, mitä hän alusta alkaen oli kärsimättömänä yritellyt. Tietysti olin jo kauan sitten jotain tällaista aavistellut; mutta varmuus on toista kuin arvailu.
Soo, poika, soo! sanoi herastuomari ja hänen otsaryppynsä vähitellen tasaantuivat. Kun hevonen oli riisuttu ja talliin viety, alkoivat toisetkin kirkkomiehet kotiin saapua. Viimeiseksi noudettiin salmen takaa Pekka Juntunen ja Samu. Hiukan punaisina olivat Hetvin silmät kun hän kamarista tuli. Emännän avuksi ei hän nyt yhtään yritellyt, vaan pysyi muiden tyttöjen joukossa.
Ja kesäisinä aikoina taas, kun isä soittokuntaansa ulkoisalla johti, Kaivopuistossa, Kapellissa tai jossakin muualla, silloin istui hän aina jossakin läheisyydessä ja tarkkaavana kuunteli. Näin hän kasvoi, kehittyi ja mieheksi varttui. Isänsä johtamassa soittokunnassa hän jo oli tehokkaana jäsenenä ja olipa itsekin jo säveltelemään yritellyt ja niistä useilta ihmettelyä ja kiitosta saanut.
Siihen joukkioon meni viralta pantu kruununvoutikin, eikä hän koko iltana enään yritellyt pilkkaamaan Iikkaa eikä muita kansallismielisiä. Itsekukin valitsi mieluisensa puhekumppanin ja niin se ilta kului hupaisesti, tapahtumatta sen suurempaa häiriötä. Muuta ei ole enään sanomista koko häistä. Kun aika joutui, syötiin illallista ja sen jälkeen hajausi itsekukin levolle.
Seisoi tornissaan pyhäss' itsekin valtias vanha, keksi Akhilleun hirmuisen, näki, kuink' uron tieltä karkkosi hämmentyin väki Troian, ei yritellyt torjua; vaikertain alas tornist' asteli vanhus, portinvartia-urhoilleen näin huus valioille: "Portti nyt auki te temmatkaa väen väistyvän tulla 531 muurien turvaan, sill' ihan kinterehillä Akhilleus vainoten kiiruhtaa; nyt lie tuho läsnä, ma luulen!
Emäntä tarkasteli poikansa otsaa, jossa myrkkyhampaiden jälet hyvästi näkyivät, eikä tahtonut lakata ihmettelemästä ja siunailemasta. Kun Pekka Juntunen kuuli, että Mörskyn Marketta oli yritellyt niin jumalattomaan toimeen kuin loihtimiseen, pani hän tyynesti kätensä ristiin ja hänen huulensa vähän liikahtelivat. Kaikki vaikenivat, antaen kunnioitusta hartaudelle.
Hän tiesi mistä Esterin riemu, tiesi mistä hänen surunsa, tajusi hänen kyyneltensä synnyn Kallen viheltäissä »Voi äiti parkaa», ja Kalle vieläkin oli yritellyt houkuttelemaan Esteriä polvelleen niinkuin ennen. Vaan Esteri olikin nauranut noille sävelille, ja nauranut kirkkaasti! Onnellisempihan Esteri olikin kotia tultuaan kuin ennen lähtöään.
Pää roikkui maata kohti, ruumis värisi ja muutoin uhkaavat silmät tuijottivat liikkumatta. Se ei edes yritellyt puolustautua turpaan kiinni käyvää koiraa vastaan. Salomaan jättiläinen tunsi nyt kohdanneensa voittajansa ja että sen hetki oli nyt tullut, ja pian viidakossa rasahtelevat oksat ilmaisivat, että se oli kaatunut. Pari kertaa purtuaan hirveä kinttuun vaikeni koirakin.
Salmelan isäntä riensi hatutta päin vieraita vastaan ottamaan, ja emäntäkin, kun oli ennättänyt kuumat, voiheraan kastetut piirakat käsistään pöydälle väen eteen lähättää, kiiruhti hänkin arvoisia tulijoita vastaan. Samu osui olemaan talkooväen keskellä pöydän takana syömässä. Hän ei yritellyt mihinkään, eikä sieltä olisi helposti päässytkään pois. Vilkas surina syntyi tyttöjen kesken.
Mitäpä hän Heitukasta. Surkeaa oli konttoristin elämä ollut, kun hän oli kadottanut ylläpitäjänsä, kauppaneuvoksen; hän oli yritellyt puodeissa, mutta ei hänestä ollut kirjanpitoonkaan, eikä edes tiskimieheksi. Sen jälkeen hän on elänyt se tiesi miten, oleskellut muilla paikkakunnilla, ja täällä etukylässä, ikäänkuin piiloon painuneena, se juoppo.
Päivän Sana
Muut Etsivät