Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sitten hän sanoi: "Tämä Tapani on niin itsepäinen, se pitää aina 'oman päänsä kuin Könnilän Jyrki', niinkuin sanotaan. Minä lähtiessä houkuttelin tätä viipymään kunnes olisi tänne yhdessä lähdetty, vaan ei kun ei, tämä ei taipunut. Vaan siitähän sitä oppii. Oppia se on ikä kaikki. Sittenhän se koirakin tietää uineensa kun häntä kastuu."
Eräänä päivänä setä pysähtyi seisomaan akkunan alle, ja koirakin näytti arvaavan herransa ajatukset; se muutoin tavallisesti vainosi Lentsin kanoja ainoastaan kasvitarhan aitaukselle, tytyen siihen, että sai ne kaakottaen lentämään yli aidan ja aina sitte palasi hyvillä mielin herransa luo, niin se nyt tänään vainosi kanoja kasvitarhaan ja aina huoneesen asti, kunnes pääsivät sinne Maisun turviin.
Sieltä poikien oli haettava vanhempiaan, mutta sitä ennen tahtoi talonväki poikia jäämään heidän luokseen joksikin aikaa. Lunta oli nyt niin syvät hanget, että oli aika ryhtyä hirvenhiihtoon, ja siinä toimessa toivottiin pojilta apua. Kun olisi koirakin apuna, ei olisi vaikea neljän miehen kaataa niitä melkoista määrää.
"Sitä minä jo tän'-aamuna tytöille sanoin", puhui emäntä uunia luutiessaan, "mut tytöt vain inttivät, jotta ei siitä vielä tällä viikolla sada. Saapihan nähdä eikö sada, kun pilvet illalla näyttivät niin ruskeilta ja koirakin söi heiniä." "Mirri kanssa", toimitti Reeta. "Ei sitä mirriä ole taitanut täälläkään näkyä? Minä lähdin sitä kyselemään, kun ei koko päivänä ole näkynyt.
Selkäpiitäni karsi, korvissa humisi, jalat eivät tahtoneet pitää päällään, mutta pitkällä hyppäyksellä nakkausin minä tupakkapenkkien poikki ruispellon sisään ojan pohjaan. Ei kukaan ollut nähnyt minua, ei ketään kuulunut liikkuvaksi, koirakin oli pihamaalla maaten vain vähäisen avannut silmiään ja painanut ne taas takaisin umpeen, seuraamatta jälessäni.
Siinä hommassa meni monta päivää, jonka ajan he samoin kuin koirakin herkuttelivat oikein kyllältään karhun paistilla. Kelpo lailla varustautuneina karhunlihalla he jatkoivat matkaansa länteen päin toivoen pian tapaavansa ystävällisiä ihmisiä, joilta voisivat karhunnahalla vaihtaa jauhoja ja suoloja.
Onhan se luonnollista, että koirakin kynsii kylkiään ja että sika ryömii rapakossa, mutta onko se taidetta, ja onko se semmoista taidetta, että sitä sopii tarjota lapsille, kansan lapsille? Minä vain kysyn.
Palvelijat ovat lähtökiireessään heittäneet muurin alla tulen omin päinsä palamaan; siitä ovat kekäleet pudonneet uunista alas ja luultavasti päässeet silppuvasuun ensin ja siitä seinään, tervashonkaisiin hirsiin... Sitten nukutaan vielä niin sikeästi, ettei oltu herätty, ennenkuin oli navetta jo yltä tulessa. Koirakin oli ulkona haukkunut, äläköinyt minkä ääntä hänestä oli lähtenyt.
Yksi ihminen siinä oli aina sairasvuoteella, milloin isäntä, milloin emäntä tai joku muu talon ihminen, ja lapsissa oli joutava itkettäjä. Yöt ne itkivät ja parkuivat kuin päätään leikattavat. Koirakin rupesi kitumaan, vaikka sille ei mitään tapahtunut.
Meidän tulee, veljeni, kärsiä. Vasili suuttui tästä puheesta. Sinä nyt sait päähäsi ja jauhat aina samaa: synti on tappaa ihmistä! Kyllähän se nyt on meillekin tiettyä, että miestappo on suuri synti. Mutta, synti vaan on tappaa hyvää ihmistä, mutta sellaisen koiran käskee Jumalakin hengiltä ottaa. Pitäähän raivoisa koirakin tappaa, kun ihmisten etu vaatii.
Päivän Sana
Muut Etsivät