United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miltä nyt näyttäisivät meidänkään kartiinit, ellei niitä olisi? Ei kerrassa miltään, vaikka kyllä ovat uudet ja kalliit, kaksi markkaa kun maksoivat meetri. RIIKKA. Herra jesta niinkö paljon? Kaksi markkaa! ROUVA PENTTINEN. Niin, mutta siitä et saa puhua mitään, ettei tule kauppiaan korville.
"Jesta poo sitä poikaa! sehän on ihan vanhurskas! katsoppas tätä poikaa, enpäs minä vaan ole huono, viheliäinen, aika huoran mukula, saunan lonkossa kasvatettu, pienestä pitäin opetettu tämän maailman tavaroita tasimaan mutta kiinni en ole joutunut, enkä hevillä joudukkaan.
"Emme riitele," vakuuttivat lapset. Ovi silloin aukeni ja sisään astui Mari lasten kanssa, jotka kylmästä kankeina, pitäen pientä itkun kitinää kömpivät sisälle. Kaikkein huomio kääntyi nyt noihin tulijoihin. "Ai jesta!" huudahti emäntä juosten lasten tykö, "johan nuot rankat ovat ihan jäässä, eikä ihme tuommoisilla ryysyillä, vie nyt heitä joutuun lämmittelemään takan eteen.
KERTTU. Niin, herra jesta, onpa se yhtä kaikki vähän sommoo. Mittään arvelovat tytöt siellä kotpuolessa, kun kuulovat, että min' oon jo kihloissa? Eiköön nuihin käy vähän katteeks'? Minä kauhistun. HEIKKI. Elä ole milläsikään. Kyllä se siitä tasaantuu. TOINI. Tiesinhän sen, rakas Gertrud. Sinä kun olit suloisin ja viehättävin kaikista, niin olihan luonnollista, että sinut ensiksi vietäisiin.
Ja rouvana, herra jesta! Niin, niin, tiesin minä sen, että naimiseen hän tuli maisteri Kortmanin kanssa. Ja näinkin minä sulhasen kerran. Semmoinen partasuu, mustaverinen. Liekö tuo hänelle hyvä edes? Kuolluthan se jo on. Kuollut? Ettäkö hän sitten on leskenä, Augusta neiti? Leskenä, viime kesästä saakka. Herra armahda! Ja köyhyydessä! Eipä paljon muutenkaan. Kuulkaa, elkää menkö.
LIISA. No, jo tok'. Minä sen lakaisen heti, kun vaan olen rasvannut tään viimeisen peliin. HELMI. Sattuipa meille arvon hyvää hiivaa, kun noin kohottaa. LIISA. Ja niin kun se rylläsi jo pytyssäkin, että oli yli laitojen mennä. Mutta kuulkaapas, Helmi neiti, se jotain tietää, se. Muistakaa minun sanoneeni. HELMI. Voi jesta, tuota Liisaa! Aina sillä on taikoja. No, mitähän tuo nyt tietäisi sitten?
Se on itse paholainen!» »Herra jesta, kuinka minä pelkään!» sanoi Witt. »No, tämä kometia on tosiaankin rahan arvoinen. Niin, naapuri, kyllä se on piru itse.» »Minä en ymmärrä, minkätähden sinä aina pelkäät», kummasteli Swart. »Nyt tulee se toinen, se nenäkäs...» Korttipelin hauskuuden hyväilyihin neitojen tahdon yhdistää!... »niin, niin kyllä sinussa on miestä mihin hyvänsä!
Se on itse paholainen!" "Herra jesta", huudahti Witt, "kuinka minä pelkään. No, tämä kometia todellakin on rahan väärti. Niin, naapuri, se on piru itse". "Minä en ymmärrä, minkätähden sinä aina pelkäät?" kummasteli Swart. "Nyt tulee se toinen, se nenäkäs... "Korttipelin hauskuuden Hyväilyihin tyttöjen Yhdistää mä tahdon!... "Niin, niin, kyllä sinä olet kaunis veitikka!"
ROUVA AHLBOM. Mitäs se tietää? Kun meni pois kesken kaikkea? ROUVA LINDEMAN. Eikä luvannut tulla toiste. Huomasitteko, »en osaa sanoa», hän vaan vastasi. Se oli yhtä kuin »en tule». ROUVA RANK. Hän näki, mitä tarkoituksia näillä oli, ja vetääntyi pois. Taisipa jäädä »Vanny» rukka vettä keittämään. ROUVA RANK. Herra jesta hän varmaankin kuuli! No, nyt ei kiitetä! ROUVA AHLBOM. Kaikkiakin!
"Annappas syynätä talos!" "Tee se!" "Sinustako alotan?" "Alota vain!" "No, niinpä siis, jos katruni on teillä, kuulukoon määkinä kohta". Ja samassa parahti lapsi kehdossa aivan karitsan äänellä. "Herra Jesta!" sanoi Kreeta, ja oli olevinaan hämillänsä. "Aha sinä, varas, sinulla minun karitsani onkin", ilveili Olli.