United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meillä ei ole lapsia, jotka meitä sitoisivat toisiimme, johan avioliittomme pääasiallisesti onkin purettu, kun rakkaus, luottamus ja ilo jo aikaa sitten on paennut; jos siis haluat ottaa ratkaisevan askeleen, niin muista, että minä, koskekoon se minuun kuinka paljon hyvään, kuulukoon se kuinka ihmeelliseltä tahansa, että minä, vaikka olenkin pappi, ehdotan tällaista Jumalan sanaa vastaan olevaa toimenpidettä, en sido sinua, vaan tarjoon sinulle vapauden..."
"Annappas syynätä talos!" "Tee se!" "Sinustako alotan?" "Alota vain!" "No, niinpä siis, jos katruni on teillä, kuulukoon määkinä kohta". Ja samassa parahti lapsi kehdossa aivan karitsan äänellä. "Herra Jesta!" sanoi Kreeta, ja oli olevinaan hämillänsä. "Aha sinä, varas, sinulla minun karitsani onkin", ilveili Olli.
Pian soikoon kello taasen, Murhevirsi kuulukoon! Kultain kanssa tahdon aina Asua ja rakentaa.» ENSIM
"Siinä mielestäni on jotenkin lausuttu Jaakkolan laulujen merkitys. Ne ovat todella korven kaikuja, kuulukoon kaiku vielä, kuulukoon moniin sydämiin, kuulukoon todistukseksi, että 'Huutava' on Suomen kansalle huutanut ja vieläkin äänensä kuulua antaa! "Hyvä olisi, jos niille lauluille sopisi jollakin tavoin nuotin ilmoittaa."
"Kuulukoon mitä hyvänsä, meillä ei nyt ole aikaa muitten kuin sairaan kanssa," sanoi lääkäri, vähän närkästyneenä. "Pidä sairaan päätä että saan lääkkeen hänen suuhun". Anna riensi heti itkusilmin tekemään mitä lääkäri käski, jupisten hiljaan: "Antakaa anteeksi! kun olin niin huoleton, paukaus ulkona säikäytti minun taitamattomaksi, anteeksi, anteeksi!"
Minä luulen, että minulla nyt olisi monta hellää ja hyväätekevää sanaa sanottavana hänelle; olen rakentanut tuulentupia hänen palaamisensa perusteelle ja odotan lakkaamatta hänen tuloaan tahi edes saavani viittauksen mistä hänet löytäisin. Ja kuulukoon hänen äänensä sitten vaikkapa Grönlannista tahi Arabian aavikolta, niin minä kyllä osaan hänen luoksensa!
Jääköön sitten lähtö sikseen, sanoi Matti iloisena. Anna vaan jäädä, ei vierivä kivi ikinä sammaloidu, sen sanon, ja siitä ei sen enempi kellekään tällä kertaa, kuulukoon muualta; kirjat tehdään, milloin sattuu ... ja niinkuin jo sanoin. Puheen loputtua Matti meni omintakeisesti työpaikalleen. Erikoisemmalta se nyt tuntui kuin ennen.
Tämä on ensimmäinen iloinen päivä aina siitä asti, kuin kadotin jalon ja hyvän kuningattareni Gunillan, jota en koskaan unhota. Hiljaa, malttakaahan! Enkelit nousevat meidän takaamme ylös... Huh tuolla on myöskin musta henki! Mutta hän ei enää ole häijy... Hän laskeutuu polvilleen... Hän itkee... Kuulkaahan! Sä voitit jo. Mä jouduin tappiollen. Sun valtakuntaan prinssi kuulukoon.
Niin, sen sanon vain, kuulukoon se kuinka liioitellulta tahansa, että kaikki oppi ja äly ja yliopiston viisaus painavat kuin höyhenet sen rinnalla, mitä tämä yksi ainoa mies ajattelee, tietää ja ymmärtää. Sen ne tietävät nuo yliopiston herrat ja muut, ja siksi ne häntä niin sydämensä pohjasta vihaavat.
Voi, kuinka olet kärsimätön. ja kuinka vähästä sinä joudut suunnilta pois. Olisit edes Hannan sijassa, mitä silloin sanoisit! JUSSI. Hannan sijassa? Mikä hänellä on hätänä? ELISABETH. Kyllä kuulet. JUSSI. Tuoltahan Hannan ääni kuuluu ruokasalista yhtä iloisena kuin ennenkin. ELISABETH. Niin kuulukoon vaan. JUSSI. Ettäkö hän sitten salaa jotain, ja teeskentelee iloisuutta?