United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muut' en pyydä. RITARI. Vaikk' eri syistä kuningatar tääll' on, On joukkomme jo tiellä. EDGAR. Kiitos, herra! GLOSTER. Mult' ikihyvät luojat, henki viekää, Ett'ei taas paha viettelis mua surmaan, Ennenkuin te sen suvaitsette! EDGAR. Hyvin Rukoiltu, isä! GLOSTER. Mut ken oletten? EDGAR. Mies kurja, kohtalonsa nöyräks lyömä, Ja kovain murheen koitoksien kautta Säälillen tullut herkäks. Käsi mulle!
"Valot, lyhdyt loistamahan!" kuuluu erämaassa, Tosin lyhty siellä, täällä tuikkaa kunnahalla Auta, Luoja, ett'ei ois ne valot peiton alla! Sinun henkes säkenet jos poistaa meidän yötä, Silloin muutkaan valon luojat ei tee turhaa työtä!"
HELKA. Enempi kuin aurinkoa, enempi elämätäni, häntä lemmin; jos minulle sydän on kylmennyt hänellä, sykkii vainen vaimollensa, kaiken kalleimman ylitse yhäti rakastan häntä. AINIKKI. Suuri on sydämes lempi. HELKA. Hetket tyhjätkin kuluvat. Myöhäist' on. Menen jo maata. AINIKKI. Hänestä uneksi, äiti! Tulta hoida; ovi lukitse! Luojat sua suojelkohon. Kolmas kohtaus.
Tämän järjestelmän luojat, Pobedonostsev ja Tolstoi, ovat epäilemättä sillä tarkoittaneet vanhan maaorjuuden palauttamista uudenaikaisessa, virkavaltaisessa muodossa. Senpätähden valtakunnanneuvoston enemmistö olikin lakiehdotuksen hylännyt. Mutta tsaari oli, niinkuin tavallisesti, yhtynyt tuon ylhäisen kokouksen "vähemmistön mielipiteeseen" ja vahvistanut sen.
Minä ainakin luulen, että miehet luonnostaan ovat naisia paljoa tuhlaavaisemmat. Kyllä kelpaa pulskasti syyttää meitä naisia kaikesta tuhlaavaisuudesta, mitä maassa harjoitetaan!" "Olet oikeassa, lapseni", sanoin minä, "naiset ovat luonteeltaan, miehiin verrattuina, paljon huolellisemmat ja säästäväisemmät he ovat säästäväisyyden luojat ja ylläpitäjät.
Ruusut ilmi loitset, tuot lähteesen tulet, luot luojat pensaston! Puun pimeän sa punaat, mielen halvan haltioitset! Oi Aurinko, mi kaikki muuksi muutat, arvioitset, jota ilman ois kaikki vain sitä kuin se on! Prologi hänen vuosisataisjuhlaansa Helsingissä 23 p. huhtik. 1864.
Pimeissä piiloissansa, Väsyneenä vaivoissaan Asuu meidän köyhä kansa, Tietämättä kodistaan. Sinn' ei valo ijäisyyden Pääse; nääntyä he saa Valon luojat, ihmisyyden Laaksot kiirein nostakaa! Haudalla. Kas kukkaisia haudalla Snellman'in kukoistaa: Ne sydämensä reunoilta Tää kansa laittajaa, Tää kukkain aik' on keväinen, Yks kasvaa toisen vierehen.
Ken sinun tiellä terveytti Ken antoi arolla kättä? Kuu alta, päivät päältä Luojat luotehen nenästä Jumala jojen takanta. Terve hattu pää-laelta Terve kauhtana kultaloimi Terve kultanen kusakka.
Nyt vasta minä oikein ymmärrän, mikä ääretön merkitys kansan kulttuurille on, että sen omasta keskuudesta, sen syvimmästä syvyydestä pääsevät esiin sen luojat. Ilman sitä pysyy kaikki kirjallisuus käännöksenä. Snellman, Lönnrot, mekin, me olemme vain löytöretkeilijöitä, jotka olemme uuteen maahan saapuneet, sen nähneet, siihen ihastuneet, mutta jotka emme sitä kykene viljelemään.
Jos minulla on kaksi »nokkaa, toinen kuin lesti ja toinen kuin leivän puolikas», niin mitäs muiden siihen tulee? Itse mä niitä kannan. Mutta heittäkäämme jo nokat ja nakat, Luojat ja luomiset tuperin tuhkaan. Kas täältä, Juhani, saat nauriin, pehmeän kuin tuhkulaisen. Iskeppäs sen niskaan ja älä ole milläskään tuon joutavan puheista. Hän on nuori ja ymmärtämätön. Syö, veljeni. JUHANI. Syön kyllä.