Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
BUCKINGHAM. Mainin, Ja naimaliiton lady Lucyn kanssa, Ja naimat Ranskass' edusmiehen kautta, Ja himojensa hillittömän kiiman, Ja Cityn naisten väkivaltaamisen, Ja julmuutensa joutavista syistä, Ja hänen oman äpäryytensä, Kuink' isän Ranskass' ollessa hän siittiin, Ja näkönsäkin, jok' ei isään ollut.
Mutta kiitos lankeaa myös sisar Lucylle, joka pelasti sinut kuolemasta, Yhtykäämme vielä lähemmin; ota sinä Lucy, hän on rakkain mitä voin antaa." Ennenkun hän ehti tointua hämmästyksestä, kutsuin minä Lucyn sisään ja vein hänet Jack Davisin luo. Mutta Lucy ei ollut siihen tyytyväinen, hän on aina ollut niin omapäinen. Hän sanoi: "Minua ei tarvitse kenenkään antaa. Minä olen pelastanut mr.
Seuraus oli, että Davis oli pian kotona, näytti jotenkin tervehtyneeltä, oli vaan vielä alakuloinen ja Lucyn mielestä entistä sulkeutuneempi. Ireneen, esikoiseensa oli hän suuresti mieltynyt ja viipyikin nyt muutamia kuukausia kotona. Sitte lähti hän taas matkoille, ja on niin jatkanut uutteruudella, pysähtyen ainoastaan silloin tällöin lyhyen aikaa kotonaan.
Kerroin Lucyn hädästä kuinka minä ainoastaan suurella vaivalla sain hänet palaamaan Euroopasta, jossa hän olisi tahtonut viipyä niin kauvan, kunnes olisi vaikka miehensä luut löytänyt. Tietysti en unohtanut mainita Irenestä, jonka olemassa oloa hän tuskin osasi aavistaakaan.
Sanotte: Edward veljenne on poika; Niin on, mut Edwardin ei puolisosta, Hän ensin Lady Lucyn kihloiss' oli, Siit' äitinne on todistajana, Ja sitten Bonan kihlasi hän, Ranskan Kuninkaan kälyn, edusmiehen kautta; Nää työnsi syrjään köyhä anoja, Monien lasten surunsyömä äiti, Sulonsa menettänyt, kurja leski, Jok' aivan kukkeutensa iltapuolla Sai pauloihinsa hänen silmäns' irstaan Ja arvon kukkuloilta hänet vietti Likaiseen työhön, halpaan kaksoisnaimaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät