United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaiken yötäpä näät polon Patroklon oli sielu luonani itkien, vaikertain, sydämelleni laski montakin toint'; oma häll' oli muotons' ihmehisesti." Noin nimes, itkuun nostattain halun haikean muissa. Vainajan vaiheilt' itkijät nuo rusosorminen Eos kohtasi koittaissaan.
Viini hehkui marjassansa, Kyyhky leikki hennoissansa Lehdon rauhassa. Mutta luonnossapa puuttui Korkein kauneus: vielä puuttui Kruunu luotujen; Siks kun muotons somerosta Ihminen hän valoon nostaa, Silmäns aukaisten. Lumen väri laimistuupi, Aamurusko tummentuupi Läskein vuoren taa; Tähti päivän otsasella Tahtonut ei aikaella, Maata valistaa.
Alla vuoren vaeltaja seisoo, Valkeudes muotons kimmeltää, Ihastuksella hän katsahtelee Ylös säteilevään aukioon. Siellä kasvot kauniit, ihmeelliset, Juhlalliset neito nähdä saa; Kaksi silmää ihaninta loistaa Kohden nuorta naista vuoren all. Kiharat kuin loimottavat liekit Hänen ohauksil liekkuvat, Ja hän hymyy niinkuin ylkä hymyi Lempi hohtaa hänen huuliltans.
Katso: tuolla kankahan ja korkeen ahon Hartioilla seisoi äkist ihmeellinen, Kallioinen tanner, himmeä ja hieno. Etähällä ilman rannalla se väikkyi Pyhä tieno myhäellen salaisesti. Kuitenkinpa ilmiö mun silmihiini Selkeästi peilaellen muotons näytti, Niinkuin eteheeni maalattuna kaikki.
HAMLET. Häntä, häntä! Kas, kuinka kalvaana hän tuijottaa! Oi, hänen muotons', asiansa saisi Kivunkin tunnon!