Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025


"Hyvä, kun olisitte niin tehneet!" On tuo hellä hämärän hetki, jolloin tytöt yksinäisessä lehdossansa huokailevat hempeämmin kuin illan henki! Hiukeeva ruusu kohottaa päätänsä ja kuuntelee satakieltä, kun iloiset ja hartaat ylistykset vuotavat hänen sykkivästä rinnastaan: hiukeeva ruusu kohottaa päätänsä ja kuuntelee punehtuen.

Hän lensi sitten pesällensä, ja nytpä hänen sydämmensä sykähti, sillä pesässä, jossa ennen oli ollut kolme munaa, näki hän nyt kolme pikkuruista poikaa. Ja hänen oli niin iloista. Peipponen lakkasi laulamasta kokonaan tai hyräili vaan itsekseen; mutta ei hänkään kadehtinut satakieltä.

Me jätämme tämän taruissa ja lauluissa mainion tornin ja jatkamme käyntiämme kauniiden hedelmätarhani ympäri, Generalifen luona, joissa pari kolme satakieltä sävelsi lauluja mitä ihanimpia. Näiden puutarhain takana kuljimme me useampain Maurilaisten vesisäiliöiden sivuitse, joiden ovet olivat hakatut muurin kalliopohjaan, mutta nyt suljetut.

"Oliko hän onnellinen avioliitossaan?", utelin hänen sisareltaan, sillä vaikea oli ajatella "virolaisten satakieltä" tuossa vieraassa, venäläisessä ympäristössä. Siihen ei kukaan, ei edes oma sisar, osannut antaa tyydyttävää vastausta, mutta sen kyllä kaikki myönsivät, että hänen laulunsa sen jälkeen vaikeni ja hänen kirjallinen tuotantonsa loppui.

Kas niin, nyt vaan soutelen niemen ympäri, niin että voit nähdä, minkälaiselta rannikko näyttää kevätpuvussaan." "Tuolla ne ovat, Juho; voin nähdä pienet vaunut tuolla kirkkotiellä." "Niin, hekin kaunistavat maiseman? Kuuletko satakieltä ja katso kuinka pyökit mäen rinteellä kastavat oksiansa veteen! Eikö ollut hauska että tulit?" "Olen aivan ihastuksissani!

Oo vait! oo vait! oi satakieltä! kuule kuin sen ääni soi! Myös tähti tuikkaa sulosemmin, Ja perho lentää kukkahan, Hän riemuitsee kun häneen lemmin Luo silmäns kulta laulajan. Tää laaksoss' laulaa; kaiku sieltä Nyt lehtoon leviääpi, oi! Oo vait! oo vait! oi satakieltä! kuule kuin sen ääni soi! Risti vuorella.

Suo anteeks' silloin, armas maani, mulle, Runoilijalle surmaan tuomitulle! Sun häpeäkses eläisin; kun kuolen, Sun kunniasi kasvaa toisen puolen. taivahille mainetöitäs soitan, Sielt' arvoseppeleitä sulle voitan; Ja kevätpäivän paistaessa sieltä Tuon saloillesi tuhat satakieltä.

Mättähältä mättähälle Neito juoksi allapäin: "Enpä kuule kuiskujasi, Elän paimenessa näin: Satakieltä kuultelen, Mansikoita suutelen." Havahduin kevät-aamulla. Juur ehti korvan' aueta: Niin kuulin soittavan Kuin lehtolintusen; Juur ehti silmän' aueta: Näin aamun koittavan, Kuin kasvoist' enkelin. Ei laulu lehtolintusen, Ei koite kevätpäivyen: Ol' laulu oman lintuni Ja koite kasvot kultani.

Purjehdittiin läntiseen suuntaan ja kuljettiin kolmekymmentäyhdeksän meripenikulmaa; amiraali kirjoitti kaksikymmentäkuusi. Tänään ja seuraavina päivinä ilma oli erikoisen lenseä; oli suuri ilo nauttia aamusta, ja amiraali sanoi kaipaavansa vain satakieltä; sää muistutti niin paljon Andalusian huhtikuuta.

Tristan osasi matkia metsälintujen laulua; hän jäljitteli huvikseen kuhankeittäjää, tiaista, satakieltä ja kaikkia siivekkäitä laulajia; ja välistä hänen kutsuaan seuraten metsän linnut saapuivat hänen majansa katolle vastaten liverryksillään hänen kutsuunsa.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät