Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
"Paljasta joutavaa, mutta voipa siitä syntyä muutakin kuin ainoastansa joutavaa." "Selitä selvemmin! Tiedäthän vanhastansa, ettei minussa ole arvoituksien selittäjää." "Kuuleppas siis... Eräs ylimys viettää häitänsä ja jotta nyt kaikki olisi niinkuin oleman pitää, niin täytyy 'roistoväenkin' saada osansa. Aivan paikallaanhan on tuo ... on!
Mutta jälleen ajatteli hän: voipa suomalainen uljaasti taistellakin ja voittaa ... onhan jaloa nähdä hänen palajavan kunnialla kaunistettuna. Nämä haaveet saivat jälleen Marian silmät kirkastumaan ja kyyneleet kuivamaan. Kaikki katosivat Marialta mietteet, kun Kaarlo astui Niemelän pirttiin.
Sillä jos päätän että vaha on olemassa, koska minä sen näen, niin varmaan seuraa juuri siitä, että minä näen vahan, vielä paljoa varmemmin ja selvemmin minun oma olemassaoloni. Voihan kyllä olla ettei se, minkä näen, todellisuudessa olekaan vahaa, voipa olla niinkin, ettei minulla ole silmiäkään millä mitään voisi nähdä.
Te tiedätte myöskin, kuinka Ester päivä päivältä on tullut nöyremmäksi, järkevämmäksi ja itsensä suhteen tarkemmaksi; voipa sanoa senkin, että hän on käynyt minulle päivä päivältä rakkaammaksi, ja mieleni tekee uskoa, että Jumala on lähettänyt hänelle tämän koetuksen nöyryyttääksensä ja taivuttaaksensa hänen tätä ennen kylläkin uppiniskaista sydäntänsä.
RECHA. Ah, isä, älkää enää koskaan yksin Rechaanne jättäkö! Vaan ritarihan voi matkallakin olla? NATHAN. Voipa kyllä! Nyt menkää! Tuolla kameeleini luona ma uteliaan muhamettilaisen nään seisovan, ken lie? DAJA. Kas, dervishinne! NATHAN. Ken? DAJA. Shakkitoverinne, dervishi! NATHAN. Al-Hafi? Tuo Al-Hafi? DAJA. Sulttaanin rahastonhoitaja. NATHAN. Hän! Näätkö unta? Et, todella! Hän on se! Tänne käy.
Neito kohta paikalla hyppää lähellä olevan kosken palavaan pyörteesen: Löysi turvan Tuonelassa, Armon aaltojen seassa. Kullervokin, samaten, vaikka maailman kovassa koulussa paatunut, puhkeaa julminta tuskaa ja omantunnon vaivaa ilmaiseviin parkumisiin: »Voi, poloinen, päiviäni, Voipa, kurja, kummiani! Voi isoni, voi emoni, Minnekä minua loitte, Kunne kannoitte katalan?
Pian löysi, haisti, maisti, Virvoitteli voimia, Pian virtas akan aisti; Tuopa tuotti toimia: Pullon pisti povehensa, Alkoi voita kirnuta, Rynkytteli riemuissansa, mutta, voipa hirmua! Pullo putos povestansa, Loiskis! kirnuun luikahti, Sinne meni menoansa, Alle piimän puikahti. Muija haki hartahasti Pudonnutta pulloaan, Käsin olkapäähän asti Kouraeli kirnuaan.
Nyt olisi minun siis puhuminen Amorista eli rakkaudesta, tulesta, joka palaa koskaan sammumatta, jos se on oikealla pohjalla, mutta sammuu hyvinkin pian, jos väärälle pohjalle sattuu, voipa vihaksikin muuttua, jos oikein hullusti käy." "Milloinka se sitte oikealla pohjalla on? Usein ei sitä ainakaan nähtäne!" virkkoi kreivi, asettuen mukavammin istumaan.
Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja jokainen heistä on pyytänyt minua asianajajakseen... Voipa sitten sentään! Voipa, voipa sitten sentään! Kyllähän minä nyt hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa ... voipa, voipa sentään! Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja voivotuksista, sanoi hän: No, jos minä hyvässä tahdossani koettaisin auttaa sinua.
Ja hän, joka rankaisee, rankaisee ainoastaan puoleksi siinä tapauksessa, jos hän ei saa rangaistavalle sanoa, miksi häntä rangaistaan. Voipa niin olla, mutta eihän mikään ole täydellistä tässä maailmassa. Bruno, miten on Kronin laita? Hän istuu siellä missä istuu. Onko häntä jo kuulusteltu? Tietysti. Tiedätkö mitään siitä? Vähän. Mitä sitten?
Päivän Sana
Muut Etsivät