Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Toimittakaat Malekin telta voitonmerkiksi Hamadaniin. Elnebar, te Hebrealaisten Goljat, te kannoitte pyhää standariamme niinkuin sankari! Kuinka profetissan laita on? Minä näin hänen ryntäävän eteenpäin meidän riveissämme, pitäen miekkaansa ylhäällä lumivalkoisella käsivarrellansa, pitkät, mustat hiukset liehuen ikäänkuin myrskypilvi, ja silmät leimuten tulta."
Pyydä pyydettäväsi pidä itse vastalahjasi siitä ei voi tulla minulle mitään hyvää muistan kyllin entisetkin ystävyydentyösi.» »Katsokaas, minulla oli rakkautta teitä kohtaan», virkkoi Hairaddin, »tuon tapahtuman vuoksi Cher-joen rannalla, ja olisinpa mielelläni hankkinut teille rikkaan rouvan. Te kannoitte hänen lahjoittamaansa olkavyötä se saattoi minut osaksi väärään luuloon.
Hakekaa se sama sormus, jota ennen kannoitte sormessanne, se, jonka sisäpinnassa on R.R.R., ja se on, niinkuin tiedätte, kuparista ja kaiken maailman kulta on tyhjää siihen verraten, Mutta varokaa sitä itse pitämästä, sillä silloin muutan teidät kuonaksi! Tuokaa se minulle, niin teen teille vuorittain kultaa, valtamerittäin puhdasta kultaa, Larsson!
On prinssi pian saapuva Nyt siitä taikinasta. *Maija*. Mon' eukko olis riemuissaan, Jos sattuis samoin tulla. *Molemmat*. Niin suurta saada taikinaan, Ja paistaa, paistaa pulla. Miksi te, isä ja äiti, panitte meidät säkkiin ja kannoitte tänne suureen metsään? *Frode*. Niin ja minkä tähden äiti ei tahdo antaa kuninkaan nähdä meitä? *Matti*. Olipa sekin kysymys!
Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli; löyti turvan Tuonelassa, armon aaltojen seassa. Kullervo, Kalervon poika, pyyhältihe korjastansa, alkoi itkeä isosti, valitella vaikeasti: "Voi poloinen, päiviäni, voipa, kurja, kummiani, kun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman! Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani! Minnekä minua loitte, kunne kannoitte katalan?
Kukkiako, kultiako?" Mua kannoitte käsillä, Valjastitte vaunujanne, Veitte venhematkoillenne. Emo armasna syleili, Kylä kutsui kunniaksi, Maineheksi maaväkemme. Toiset pyysi pyykillensä Taikka leivän leipojaksi.
Neito kohta paikalla hyppää lähellä olevan kosken palavaan pyörteesen: Löysi turvan Tuonelassa, Armon aaltojen seassa. Kullervokin, samaten, vaikka maailman kovassa koulussa paatunut, puhkeaa julminta tuskaa ja omantunnon vaivaa ilmaiseviin parkumisiin: »Voi, poloinen, päiviäni, Voipa, kurja, kummiani! Voi isoni, voi emoni, Minnekä minua loitte, Kunne kannoitte katalan?
Kun hän kääntyi rientääkseen takaisin linnaan, tarttui Hairaddin häneen. »Kuulkaa kuulkaa toki te menette surman suuhun! Mitä varten, hiiden nimessä, te kannoitte sitten vanhemman neidon värejä hatussanne? En enää koskaan usko siniseen ja valkoiseen silkkiin. Mutta onhan tälläkin melkein yhtä suuri perintö on kalliita kiviä sekä kultaa onpa lisäksi jonkunlainen perintöoikeus kreivikuntaankin.»
Te kädet armaat, saapui surut, huolet ja elon päivän helle polttavin. Mun kuormastani kannoitte te puolet, pois polton veitte sormin viilehin. Te kädet armaat, teidän tukeanne sain kokea ma kesken myrskyjen. Te kunne osoititte sormellanne näin tuikkivan ma tähden kaukaisen. Te kädet armaat, mykät vaalijani, mua talven pimeään te seuratkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät