Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ensi kertaa puhalsi minun kylmettyneen sydämmeni lävitse leyhkeä kevättuulahdus, verho putosi silmiltäni ja koko elämä näyttäytyi minulle uudessa valossa. Te herätitte minussa jälleen uskon totuuden voimaan, osoititte aavistamani ihanteet ja neuvoitte minut runsaille aarteille, joiden arvoa ette kenties itsekään oikein ymmärtänyt.
Te kädet armaat, saapui surut, huolet ja elon päivän helle polttavin. Mun kuormastani kannoitte te puolet, pois polton veitte sormin viilehin. Te kädet armaat, teidän tukeanne sain kokea ma kesken myrskyjen. Te kunne osoititte sormellanne näin tuikkivan ma tähden kaukaisen. Te kädet armaat, mykät vaalijani, mua talven pimeään te seuratkaa.
Kukaan ei viisastu hulluista eikä hullut viisastu mistään ... ha ha ha! Herra luutnantti ansaitsee kiitoksen siitä, ettei jättänyt sairasta ilman suojaa. Miten muutenkaan olisin voinut menetellä ... huomasinhan heti ensi silmäyksellä hänen olevan mielipuolen. Pelkäsin, että hän saattaisi tehdä jotain vahinkoa, ja siksi nähkääs... Niin, niin, menettelyllänne osoititte suurta ihmisrakkautta.
Näin hän siinä kirjoitti: »Pelkään, että te jo olette unohtanut erään, joka kokouksen aikana Köpenhaminassa 1890 oli teidän seurassanne muutaman kerran ja sai osakseen teiltä sen saman edistyksestä ja voitoista aiheutuvan innostuneen tunnustuksen, jonka osoititte kaikille, ketkä olivat maansa hyväksi työskennelleet ja naisten asioita edistäneet.
Varokaa, neiti! torui poliisipäällikkö tuimalla äänellä; minä saatan pian unohtaa rehellisyyden, jota te tunnustaessanne osoititte ja jolla voititte osanottoni ... sen vuoksi neuvon teitä pysymään hiljaa! Sen jälkeen hän luki kirjelmän.
2:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Pois matkaan, herra. ANTONIO. Mun täytyy saada osa rahoistani. VIOLA. Rahoista, herra? Mistä rahoista? Hyvyydestä, jot' osoititte mulle, Ja nykyist' ahtauttanne säälien, Vähistä varoistani teille antaa Voin pienen lainan; paljo mull' ei ole, Mut pannaan tasajakoon varat kaikki; Kas, tuossa puolet. ANTONIO. Kiellättekö minut? Kuin? Töillänikö imartaa mun täytyy?
Te olitte ainoa ihminen, joka minun vaikeimmalla hetkelläni osoititte myötätuntoa minulle ja tuitte päätöstäni. Te olitte niin varma, väitti rouva Rabbing vakavasti. Te ette näyttänyt tarvitsevan juuri minun tukeani. Mutta en tahdo kieltää, että sillä hetkellä todellakin suuresti teitä ihailin ja ihmettelin. Se oli jo melkein liikaa Johannekselle.
AKSEL. Siitä, että luitte kirjeeni, ja siitä erinomaisesta ystävyydestä, jonka minulle osoititte kertoessanne sen sisällön vaimolleni. Minä vakuutan minä en suinkaan AKSEL (samalla juhlallisella tyyneydellä):
BUCKINGHAM. Jos rakkauden innost' estelette, Arastain lasta, tuota veljenpoikaa, Sill' onhan tuttu sydämmenne hellyys Ja vaimokas ja herkkä säälinne, Jot' aina osoititte suvullenne Ja kaiken-säätyisille poikkeuksetta, Niin tietäkää: jos suostutte tai ette, Nepaanne kuninkaaks ei tule koskaan; Valaistuimelle istutamme toisen Sukunne herjaksi ja turmioksi; On päätös tämä; jääkää hyvästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät