Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Ah, herrat valtioviisaat, jatkoi kardinaali vuorostaan rypistäen kulmiaan, teidän aivoistanne voisi kenties löytää monenlaatuisia salaisuuksia, jos niitä voisi lukea, samoin kuin te luitte kirjettä, joka kätkettiin, kun nähtiin minun tulevan. Veri kuohahti Athoksen päähän; hän astui askeleen Hänen ylhäisyyttänsä kohden.
Mitä pidätte veljistäni? Robert pitää teistä paljon. Hän on usein kirjoittanut, mitä te yhdessä puhuitte, luitte ja mietitte. Tapasimme teitä niin vähän Helsingissä. Se oli sellaista humua ja menoa. Robert on semmoinen filosofi. Hän luultavasti matkustaa pian Saksaan. Robert on etevimpiä nuoria miehiä yliopistossa. Ettekö tekin ole etevä? Minäkö? He nauroivat vähän sille molemmat.
Mutta kysykääpäs te nyt minulta koetteeksi, vieläkö jotain muistaisin. Jouduin tuosta yht'äkkisestä vaatimuksesta vähän hämilleni. Mitä kirjoja ne oli, joita luitte? kysyin minä vähän epäillen. Antakaapas olla, mietti hän. Olihan niitä kaikenlaisia historioita ja kertomuksia ja muita kirjoja, mutta en minä niiden kaikkien nimiä nyt muista.
"Hän sanoi minulle, ettei hänen hienotunteisuutensa sallinut toisen miehen antaa minulle rahaa sellaiseen tarkoitukseen, ja että hän, vaikka itsekin köyhä, uhraisi viimeisen penninsä esteiden hävittämiseksi väliltämme." "Hän näyttää olevan hyvin johdonmukainen luonne. Ja sitten ette kuullut asiasta mitään, ennenkuin sanomalehdestä luitte uutisen kuolemantapauksesta?" "En."
Saadaksensa vesikaari-jutun onnellisempaan loppuun, sanoi Salmelan isäntä: Muistatko sinä, Samu, vielä ulkoa sen runon vesikaaresta? Minä tarkoitan sitä, mikä oli aikoinaan pappilan lasten sanomalehdessä. Sinä ja Hilma luitte sitä usein ulkoa. Olihan sellainen runo Pääskysessä, mutta enpä taida sitä enään muistaa ulkoa, vastasi Samu. Hilma sen varmaan muistaa! Muistatko? kysyi isäntä.
No, kertokaapa vihdoin, jatkoi hän, tasoittaen hamettaan ja vetäen sitä alas jaloillensa, ikäänkuin valmistaaksensa itseään kauvan istumaan: kertokaa, tahi lukekaa jotakin, niinkuin te taannoin luitte meille "Onjeginistä"... Hän vaipui äkkiä ajatuksiin... "Miss' risti puiden varjossa On kurjan äitein haudalla..." sanoi hän hiljaa itsekseen.
"Ihmeen kaunis kirje, kokonansa minun jalon ja ylevän ystävättäreni, Klairon'in vertainen. Minä kiitän teitä, että sen itse luitte minulle; sillä teidän huuliltanne kaikuvat minusta itse kovat kanteennekin, kuin ihana, taivaallinen musiikki. Kiitoksia, kallis Klairon'ini; tuhannen kiitosta!" "No, mitä vastaatte?" kysyi Klairon läähkästen. Kreivi hymyili ja katsoi häntä kauvan ja vakaasti silmiin.
AKSEL. Siitä, että luitte kirjeeni, ja siitä erinomaisesta ystävyydestä, jonka minulle osoititte kertoessanne sen sisällön vaimolleni. Minä vakuutan minä en suinkaan AKSEL (samalla juhlallisella tyyneydellä):
Päivän Sana
Muut Etsivät