United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahi joinkuin sinnepäin: Niittämässä niityllään Kun ol' ukko-vaari, Siinä hänen edessään Loisti vesikaari; Viikatteella siepaten Katkas ukko poikki sen. Kenpä voisi kertoa Ukon kummastusta, Kun nyt vesikaaresta Kirpos lehmä musta! Vielä rainta kultainen, Sekä leipä rukiinen!
Kukaties sen vielä muistan, vastasi Hilma. Luepas Hilma se runo! Me olemme herastuomarin kanssa tässä pakinoineet vesikaaresta. Hilma Hietanen ujosteli ensin vähäisen, mutta sitten sanoi: Näinhän se runo muistaakseni oli: VESIKAARESTA. Ken ei teistä tuntisi Vanhaa Ruoti-Liisaa? Hällä Lasten huviksi Tarinoita piisaa. Hän se kerran kertoi näin.
Puheltiin siinä ensin yleensä taivaan merkeistä, mutta sitten erittäin vesikaaresta. Katsopas, Risto veikkonen, tuota vesikaarta, taannoin oli sen toinen pää kirkas, nyt on toinen, huomautti Salmelan isäntä. Se taannoin joi, lappoi vettä pilviin toisella, mutta nyt toisella päällään. Huomenna sataa, jos ei täällä niin muualla, paljon on noussut vettä pilviin, vastasi puhuteltu.
Saadaksensa vesikaari-jutun onnellisempaan loppuun, sanoi Salmelan isäntä: Muistatko sinä, Samu, vielä ulkoa sen runon vesikaaresta? Minä tarkoitan sitä, mikä oli aikoinaan pappilan lasten sanomalehdessä. Sinä ja Hilma luitte sitä usein ulkoa. Olihan sellainen runo Pääskysessä, mutta enpä taida sitä enään muistaa ulkoa, vastasi Samu. Hilma sen varmaan muistaa! Muistatko? kysyi isäntä.