United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitäkö olet tehnyt?" vastasin. "Kuka käski sinun kannella päälleni? oletko asetettu vakojaksi ympärilleni?" "Minäkö kantelin?" huudahti Saveljitsh itkusilmin. "Herrainen aika! Luepas sitten, luepas mitä minulle vanha herra kirjoittaa, siinä näet kuinka olen kannellut".
Ikään kuin vapaaherra vanhuksella olisi ollut aavistus provastin ajatuksista, sanoi hän, niin niin, kyllä vielä saamme enemmän uutisia Hannan kirjeestä; luepas sinäkin kirjeesi, tyttöseni. Vakavalla alttoäänellään luki Hanna: Parahin sisareni. Kuinka olen palannut Moskovaan, sen saat lukea isän kirjeestä. Niinpä niin, minä olen siellä viikon kuluttua ja tarvitsen sinun apuasi.
Se ei soinnahtanut erittäin ystävälliseltä. Mutta Topi oli liian toimessaan huomatakseen mitään. Olen, vastasi hän painokkaasti. Mutta tiedätkö mistä syystä minä olen? Luepas tämä sähkösanoma! Hän kaivoi palttoonsa taskusta rutistuneen paperin ja piti sitä Johanneksen silmien edessä. Niin, minä näen, että se on sähkösanoma, virkahti Johannes. Niin, mutta mitäs siinä seisoo? Lue!
Kukaties sen vielä muistan, vastasi Hilma. Luepas Hilma se runo! Me olemme herastuomarin kanssa tässä pakinoineet vesikaaresta. Hilma Hietanen ujosteli ensin vähäisen, mutta sitten sanoi: Näinhän se runo muistaakseni oli: VESIKAARESTA. Ken ei teistä tuntisi Vanhaa Ruoti-Liisaa? Hällä Lasten huviksi Tarinoita piisaa. Hän se kerran kertoi näin.
Se Runeberg, kyllä minä olen siitä kuullut, että se hyvästi kirjoittaa, vaan en minä luule, että se Tegnérille vertoja vetää. Luepas minulle siitä jotain, jota nyt luet ... mitä se on? Tämä on »Hanna». Jahah! Hanna, vai niin...
Täytyyhän minun jollakin tavalla osoittaa kiitollisuuttani patruunaa kohtaan, joka minua rahallansa auttoi. Tätä kutsuttujen luetteloa tässä vain vähän ajattelen. LAURA. Se on kenties mielestäsi liian pitkä. No, luepas, niin saamme nähdä, olisiko ollut mahdollista jättää tuosta pois ainoatakaan nimeä, luepas. Kuka seuraa patruunan ja patrunessan jälkeen?
Hän lähetti palvelijani ulos, sanoen tahtovansa puhua minun kanssani. "Mitä nyt?" kysyin levottomana. "Ikävä juttu", vastasi hän, antaen minulle paperin. "Luepas tuo; sen sain vast'ikään".
"Woi, hywä Jumala! Luepas wielä uudestaan se paikka! Woi kuinka minun on nyt surullinen ja kuitenkin samassa hywä olla! se, se kohta, lue se uudestaan niin, niin! Mikko katuu nyt kuulitko, isä!? Mikko tulee nyt warmaan paremmaksi ihmiseksi Jumala on kuullut rukouksemme woi, woi! Mikko paranee nyt!" saneli hätäillen tuo poikansa tähden paljon kärsinyt äiti.
Tahtoo olla silmäni vähän huonot. Luepas sinä, Taavetti, sinä olet selvempi-lukuinen". "Eihän meillä olisi aikaa, mutta anna sentään, kun minä luen, niin joudutaan pikemmin. Pane saappaat jalkaas sillä välin". "No, no, kyllä". Roikka-Taavetti rupesi lukemaan lehteä ja Antti vetämään saappaita jalkaansa. Taavetti oli tavattoman hyvä lukija. Antti kuunteli avosuin.
Ja aina kuin joku rakkaan vainajansa haudalla käy, poikkeaa hän katsomaan vanhan kirkkoherran muistokiveä. Siihen monasti vanha vaari pysähtyy poikansa pojan kanssa. Kyllähän vaari tietää mitä kiveen on kirjoitettu, mutta miten tuo lieneekään aina hän poikaselle virkkaa: "No luepas nyt, oikein selvästi, mitä tuossa seisoo!"