Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Hän tiesi, vaimo parka, miesten aikovan kaupunkiin takaisin. Siellä oli heidän määrä kokoontua juominkeihin. Se ei olisi ollut ensi kertaa. Sieltä palattiin aamupuolella yötä, ja monta kovaa sai eukko parka silloin kokea. Kynttilä tuotiin. Roikka-Taavetti luki pätkän toisensa perästä ja Antti kuunteli.
Pian kuului porstuvasta askeleita. Antin eukko säpsähti. Ovi aukeni, ja sisään pilkisti muuan pitkän pitkä mies, jota sanottiin Roikka-Taavetiksi! "Tule pois Antti!" sanoi Roikka-Taavetti. "Mihinkä taas?" kysäsi vaimo, pahaa aavistaen. "Kaikkiapa sitä akkaväelle sanottaisikin," vastasi Roikka-Taavetti ja nauraa holautti sangen rumasti.
"Käy pois, Antti, joutuun!" lisäsi hän ja iski niin kavalasti silmää Antille. "Malta, malta", puheli Antti ja tavaili: "iässä, viisaudessa ja ar-ar-mo-mo armossa". "Katsos tässä on tuommoinen luku". "Mikä luku?" "Uusi sanomalehti". "En minä jouda joutavia katsomaan. Lähtään pois!" sanoi Roikka-Taavetti ja iski silmää jälleen. "No annahan, kun pääsen tämän paikan loppuun.
Toisen saappaan hän oli saanut jalkaansa, mutta toinen jäi kokonaan vetämättä, niin tarkkaan hän kuunteli. Vasta sitten kuin ensimmäinen kappale oli loppunut, vetää sujautti hän toisenkin saappaan ja virkkoi: "No nyt mennään." "Malta, malta," sanoi nyt Roikka-Taavetti vuoroansa. "Annas kun katson mitä tässä on muuta hyvää". "Minä käyn kynttilän" sanoi Antin emäntä, ja hänen äänensä vapisi.
Antti nousi sanaakaan sanomatta, meni vaimonsa luo ja taputti häntä olkapäähän. "Kelpo muija", sanoi hän. Tätä ei hän ollut tehnyt moneen vuoteen. Mutta Roikka-Taavetti meni jälleen akkunaan. Mitä hän sieltä vielä haki? Menikö hän kukaties katsomaan, oliko ilma todellakin semmoinen, ett'ei kaupunkiin käynyt lähteminen?
Miehet olivat ääneti. Vihdoin nousi Roikka-Taavetti ja meni akkunaan. "Ohoh", sanoi hän, "onpa siellä koko pyry. On vähän paha kulkea nyt". "Kukapa sitä tuommoiseen ilmaan lähtee?" vastasi Antti. Kumpikin tunsi toisensa mielen. Kumpaiseltakin oli halu kaupunkiin kadonnut, mutta ei iljennyt kumpikaan ensimmäisenä tunnustaa sitä toiselleen.
Ulkona raivosi tuuli ja lumimyrsky, mutta tuvassa istuivat miehet, hiljaisesti haastellen Laatokka lehdestä ja siinä olevista asioista; hiljalleen emäntä heitä kuunteli lieden ääressä, mutta iloisesti räiskähtelivät lastut ja hilpeästi porisi kahvikattila. Kotvasen kuluttua oli lehti luettu alusta loppuun. Vähän aikaa vielä katseli Roikka-Taavetti Laatokkaa, käänellen ja pyöritellen sitä.
Tahtoo olla silmäni vähän huonot. Luepas sinä, Taavetti, sinä olet selvempi-lukuinen". "Eihän meillä olisi aikaa, mutta anna sentään, kun minä luen, niin joudutaan pikemmin. Pane saappaat jalkaas sillä välin". "No, no, kyllä". Roikka-Taavetti rupesi lukemaan lehteä ja Antti vetämään saappaita jalkaansa. Taavetti oli tavattoman hyvä lukija. Antti kuunteli avosuin.
"Otan ja lähden tästä kotia", virkkoi Roikka-Taavetti ja otti hattunsa. "Juokaa nyt kahvia ensin", sanoi emäntä. Miehet katsahtivat toisiinsa. Tuntui niin kummalliselta. Tuntui niin hyvältä. Pitkä matka oli jäänyt käymättä, monet vaivalla ansaitut pennit olivat jääneet kukkaroon, terve pää ja puhdas tunto oli säilytetty huomiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät