Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Vieras sanoi tämän senlaisella totisuudella, kuin olisi hän unohtanut kapteenin olevan läsnä. "Vai niin, niin isäsi! Tehkää nyt niin hyvin, että jäätte meille illallista syömään, ennenkun jatkatte matkaa. Sano äidille, sinä Inger-Johanna, että tarvitaan ryyppy lisää ja myös voileipää. Teidän on kukaties nälkä, koska tulette vuoristolta. Istukaa!
Javani tempasi miekan, syöksi sen vihollisensa sydämeen huutaen: "Herra taitelee kansansa puolesta!" ja juoksi sen perästä sisälle. Lukemattomat olivat tänlaatuiset kahakat, joita tapahtui miltei jok'ainoa hetki tekemättä kuitenkaan mitään päättävää. Välttääksensä turhaa veren vuodatusta, päätti Vespasiano piirittää kaupunkia siksi, että nälkä pakoittaisi asukkaat antaumaan.
Niin mä luulin, niin mä kuulin: Kaikki kuoli jo käköset, Laululintuset katosi Suomen maasta surkeasta, Pohjolan kolkoilta periltä: Mitk' on nälkä näännyttännä, Mitkä kylmä kaatanunna, Mitkä, muuttaen tapansa, Havukoina harmajina Toinen toista raadellunna.
"Ma vaimosta viis, ma lapsista viis, Voin uhrata rakkaimmanki; Jos on nälkä, he käykööt mieroa siis, Oi, keisari, keisari vanki! "Suo mulle palvelus viimeisin, Jos nyt tää päättyy vaiva; Ota kanssasi Ranskaan ruumihin', Sa hautani Ranskaan kaiva. "Tää kunniaristi rinnallein Sa pannos arkkuun myötä Ja laske pyssy vierehein Ja miekka vyölle vyötä.
Meillä on nälkä. Antakaa meille palanen leipää ja viilipytty! Jos vain teidän majesteettinne tyytyy meidän halpaan ruokaamme ... vastasi Kreeta ja punastui korviaan myöten. Kuningas pyörähti selin harmissaan. Se on sietämätöntä, että minut kaikkialla tunnetaan, kuiskasi hän toverilleen. Emäntä hyvä, huudahti tämä reippaasti, te taidatte luulla tätä poikanulikkaa kuninkaaksi!
"Ihastuttava, minun enkeliseni", vastasi Arvid luutnantti, koettaen samassa estää haukotustansa, "mutta minun on hirveän nälkä ja tänne tullessani, kun kuljin kyökin läpi, tunsin oikein herttaisen kallopsi-hajun; nyt halajan saliin, sillä toivottavasti saan siellä tuota taaskin nauttia. Sitä paitsi täällä nousee pahan-päiväinen sumu. Tule, enkeliseni".
Arkipäivät kumminkin jotensakin pujottelimme: olin miesten matkassa töissä, ja kotona vaan silloin kun ei kellään ollut aikaa minua opettaa. Mutta pyhinä ei auttanut mikään. Aamusin koetin maata ja olla nukkuvinani niin kauvan kuin mahdollista, mutta nälkä viimeinkin ajoi ylös. Kohta kuului käsky: »kirja kätees!» ja sitte alkoi kamala aika.
Vaan sen minä sanon vielä, etten minä köyhyyden tähden köykyssä kävele, vaan vilun ja nälän. Pääsetkö ulos siitä rotikoittelemasta suutasi, ja muut samoin! Kyllä, kyllä, sanoi Pekka alamaisella äänellä. Vaan jos isäntä antaisi yötä maata tuossa penkillä; ei minulla nyt ole nälkä, piipun perä on suussani... Eikös kirjassakin sanota, että ota raadolliset kulkijat huoneeseesi.
Myöskin hän oli suuri tyhjäntoimittaja niinkuin Nallekin, eleli vanhan äitinsä mökillä ja pistäytyi vain silloin kun nälkä liiaksi rupesi suolia nävertämään tukkitöihin tai muulle raha-ansiolle alapuoleen. Rengiksi häntä ei saatu millään rupeamaan, yhtä vähän kuin muuhunkaan vakinaiseen hommaan, vaikka hän oli kyllä rivakka mies niinkuin harvat, käsistään tekevä ja kekseliäs kuin peijakas.
"Minulla on niin nälkä", virkkoi Teresia. "Voi", sanoi Aina, "oi, jospa meillä nyt olisi suuret voileivät, ja lihaa päällä." Sen sanottuaan tunsi hän jotakin helmassaan, ja kun hän siihen koski, oli se suuri näkkileivästä tehty voileipä ja lintupaistia sen päällä. Samassa sanoi Teresia: "olipa kummallista: minulla on voileipä kädessäni." "Minulla on myöskin", lausui Aina. "Tohditko syödä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät