United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun taas jatkoi kertomustaan, alkoi hän hyvin matalalla äänellä: "Toistakymmentä suurta veneellistä oli sotasaalista Pajarin miehillä. Tuhotyönsä tehtyänsä läksivät kotiinpäin purjehtimaan. Viisi oli vankia joka veneessä. Siinä oli nyt liiton lunnaat sekä sodan saaliit! "Siinä oli Monolan miestä sekä Päivilän naista.
Harto, syypää sukunsa surkeuteen, vihdoin itsensäkin surmasi. Monolan viimeiset miehet hajotteli pohjoistuuli. Papit ottivat kalapaikat. "Siihen saattoi veljesten vihat, kansan keskinen kateus." Tähän raukeni Vasko, pää oli painunut kivelle, vesi vuoti hänen silmistänsä, eikä enään vanhusparka mitään virkkanut. Minua kummastutti, että nämä vanhat tapahtumat häneen niin kovasti koskivat.
"Tämä ala olikin heidän perintönään. Täällä he myös kaatoivat kaskia ja raatelivat huhtiansa. "Muhkeat olivat Monolan miehet, vaan Päivilässä olivat tyttäret paremmat. "Onnellisena eli kauan nämä kaksi sukulais heimoa täällä Karjalan perillä. "Viimein alkoi Tapio käydä tarkemmaksi. Halla myös halmeet pani. Jo oli nälkä tulossa Monolan kuuluille tuvillen. Vaan Päivilässä oli yhä hyvät päivät.
"Kerrotaan muitten Päiviläisten olleen sovinnolle taipuvaiset, sillä Monolassa oli miehiä enempi; vaan Harto kovasti pani vastaan. Yhtyi pappien tuumaan yhdessä kukistaa Monolan kansan. "Monolaiset vihdoin panivat Päivilän tiukalle, päättivät viikon päästä tulla kalaosalle; jos ei sovinnossa jako syntyisi, niin ottaisivat väkivallalla puolet kaikista kala-apajoista.
Jokivarsilla ja Iiksensuolla olivat heidän heinäniittynsä. "Kalanpyynti ja karjanhoito olivatkin Päiviläisten pääeläkkeet. Rasvasena kiehui heidän kattilansa pitkinäkin talvina. "Mahtava oli myös toinenkin heimo, Monolan muhkea väki. Metsä silloin äijän antoi. "Talvikaudet suksillansa samoilivat Monolan miehet kaikki sisämaitten selkäset aina Ilajan rajoille sekä suuren Pielisen vesille asti.
"Monta Monolan miestä Silloin joutui surman suuhun. Monta Päivilän piikaista Paha mies sai palkaksensa." Vasko vaikeni hetkeksi, näytti kuin kertomansa olisi syvästi koskenut häneen. Menneet ajat, joista hän kertoi, vielä vuosisatojen takaa elävinä esiintyivät hänelle.
Ahti vielä äijän antoi. "Silloinpa sattui kerran koreana kesäpäivänä Päivilän pieni pulmu, Utran ukon tyttö, Auli, iloiselle Iiksensuolle paimeneen. Tuli kontio korvesta, tuo alkoi lehmiä repiä. Auli arka huutamaan. Mies tuli metsästä hätään, kaatoi karhun, pedon tappoi. Mies oli Ilari nuori, Monolan verevä poika. "Tästä syntyi tuttavuus, tuttavuudesta tuli kosiot. "Kosioita kauan kesti.
Ilari, iloinen poika, kosi kesän, kosi toisen, vielä kosi kolmantena. Harto, Päivilän isäntä, kosi myös kilvalla tyttöstä. Vanhemmat pakoittivat menemään hänelle, vaan tytön mieli olikin Monolaan. "Tällä aikaa kasvoi yhä nälkä Monolassa. Jo pyrkivät Monolan miehet osallen Päivilän kalavesille. Tähän ei Päivilä suostunut. "Siitä seurasi ryöstö. Ryöstöstä paha rytinä. Jo oli sota syntymässä.