United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaimo ei hievahtanutkaan. Poika uudisti hetken päästä uudelleen kokeensa. "Eeei käyny kipeästi, vaikka äimällä pistettiin; eeei käyny kipeästi vaikka äimällä pistettiin; eeei käyny kipeästi vaikka äimällä pistettiin!!!" alkoi vaimo hypätä ja huutaa viimeisen piston saatuaan.
André ei hievahtanutkaan. Mit' aavisti hän tänä hetkenä? Aavistiko hän kesänilossa salattua kipua ja alakuloisuutta, jota jok' ainoa Ultima Thulen lapsi tuntee? Itse heidän nautintonsa on kipua, sillä heti synnyttyänsä kuolee se. Aavistiko hän yht'äkkiä tänä hetkenä kaikkein kappalten katoamista hänen oman elämänsäkin?
Ja nojatessaan toista kättään penkkiin Jeanne tunsi naapurinsa sormen kuin sattumalta painuvan sen päälle, mutta hän ei hievahtanutkaan, ollen yhtä hämmästynyt kuin onnellinen tästä kevyestä kosketuksesta. Tultuaan iltasella kotiinsa huoneeseensa valtasi hänet semmoinen omituinen mielenliikutus ja herpautuminen, että hänen teki mieli ruveta itkemään.
Tottumuksesta heräsi hänessä nämä kysymykset ja tottumuksesta tarkasteli hän matkatoveriansa. Tämä ei enää hievahtanutkaan, vaan näytti jo nukahtaneen. »Seuratkaamme hänen esimerkkiänsä!» mietti Kristian, oikaisten jäsenensä ja levittäen matkaviltin ylitsensä.
Mies painoi Neeron-päänsä hänen syliinsä, pitkin poskia virtasi kostonvimman ja viinin kirkkaita kyyneliä, ja paidan nipukka vääristyi kuin märkä lehti. Adelsvärd tunsi nämä taudintapaiset puuskat. Hän istui vain paikallaan. Suomalaisen veri oli ruvennut hänessä kiehumaan; häntä inhotti huono seura mutta hän ei hievahtanutkaan. Sitten hypähti rouva pystyyn ja sysäsi hillitöntä ihailijaa luotaan.
Se seisoo niiden välissä ja asettelee mutteria ja kun on saanut sen paikoilleen ja alkaa peräytyä, niin miten lienee tarttunut liikkeessä oleva hihna vaatteisiin, ja lennättää kattoon ja paiskaa sieltä alas... Ja siihen kuoli? Ei hievahtanutkaan eikä huutoa suusta päästänyt. Ei ollut verihaavaa eikä tiettyä luun vikaakaan päälle päin nähden. Sehän oli kauhea tapaus! huudahdin minä.
Tristan ja Isolde ovat nukkuvinaan; he ovat makuukammiossa aivan kahden, paitsi Perenistä, joka nukkui Tristanin jaloissa eikä hievahtanutkaan. Mutta kuningas huomasi heti, että hurstit vuoteella olivat aivan punaiset ja että jauho lattialla oli tuoreen veren tahrima.
"Mai-ju!" painosti äiti toistamiseen. En hievahtanutkaan. Isä virkkoi tyynesti: "Ka tottapahan sillä ei ole nälkä." "Mikä nälkä sillä ei ole ... muuten vain kujeilee", väitti siihen äiti, tulla pyöritteli huoneeni ovelle ja uhkaavasti sormellansa varoittaen käski jyrkästi: "Maiju!... Paikalla nyt syömään ja hyvin siivolla!"
Latun emäntä kaappasi uudelleen kiinni Liisan, joka teki itkua, vaan taas sai uhkaavan muodon. Piiskattua seisoi hän jäykkänä ja katseli Lapin emäntää uhkaavasti silmästä silmään. »Kylläpä on, kylläpä on», kummaili Lapin emäntä. »Semmoinen se on», sanoi Latun emäntä masennuksissaan ja sitten Liisalle komentavasti: »Pyydä nyt anteeksi!» Silmiään räpäyttämättä seisoi Liisa, ei hievahtanutkaan.
Kun se lysti oli loppunut, pantiin lattialle lauta kupeittain, otettiin esille paksu korento ja Matti kehotti ketä hyvänsä yleisöstä Nallen kanssa väkikarttua vetämään. Nalle istui permannolla, korento kämmenissään, ja odotti kärsivällisesti. Ei kuulunut pitkään aikaan ketään halukasta. Matin täytyi näyttää esimerkkiä. Karttu ei luonnollisesti hievahtanutkaan.