Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Fritz takertui erääseen kevytkenkäiseen olentoon, ei öisin koskaan saapunut kotia, teki kaikkialla velkoja herransa nimeen ja tuhansia hävyttömiä kolttosia. Voi sitä vekaraa! Mutta tosi juoksija hän on, se on varma. Kun herra antoi hänelle viidenkymmenen askeleen etumatkan, niin ei hän parhaalla ratsullaankaan häntä enää kiinni saanut.
Silloin minä ymmärsin, kuinka Eva suree Fritziä ja minkä vuoksi hän ei itke; mutta minä en voinut kuin sanoa: "Oi Eva, älä rukoile, että saat kuolla. Taivaassa on jo niin monta pyhimystä, ja sinä olet niin hyväksi avuksi meille täällä!" Helmikuun 8 p. Minun on ollut mahdoton sietää sitä ajatusta, että Fritz on meiltä mennyt, enkä minä luullakseni milloinkaan sitä siedä.
"Ainakin", hän sanoi "lupaa minulle, pikku neiti, ettet vasta tee omasta veljestäsi varsinaista vierasta ja ettet kaikenlaisilla turhilla ja petollisilla tuumilla koeta sälyttää koko perheen huolten painoa omille hartioillesi." "Luuletto, että tämä on synti, jota minun tulee tunnustaa, Fritz?" minä kysyin; "en minä tarkoittanut mitään petollista; mutta minä erhetyn aina oikean ja väärän suhteen.
"Olisi suloista ajatella niin, Elsa", sanoi Fritz totisesti; "mutta on kovin vaikea ymmärtää, kuinka miellyttää Jumalaa taikka kuinka menetellä, että meidän rukouksemme edes tapaavat häntä varsinkin kun me niin usein tunnemme ja teemme, mikä väärää on." Se ilahutti minua, kun näin, ettei Fritz epäillyt, että tuo suuri keksintö joskus onnistuisi. Hän ei kertonut minulle, mikä hänen oma tuumansa on.
Olisi hupaista tietää, pääsevätkö hän ja Fritz joskus pormestariksi taikka tohtoriksi. Martin on todellakin hyvin jumalinen pojaksi, ja niin on Fritz myöskin. He käyvät hyvin säännöllisesti messussa ja ripillä ja pitävät vaaria paastosta.
Se, joka joutsimiehiensä kanssa meni ottamaan Vaux-Marcus'ta haltuunsa, oli Rosembos'in herra. Vähän aikaa jälkeenpäin torvet kutsuivat sotaväkeä kokoon ja kuuluttajat julistivat, että jokaisen piti oleman valmis huomenna taistelemaan. "Huomenna!" Fritz jupisi, "vai niin! se on siis huomenna!"
Mutta minä luulen, että se kesä, josta äidin-äitimme sielu elää, pikemmin on paahtava kesä, jossa on salamoita yhtä hyvin kuin auringonpaistetta. Fritz luulee, että me tunnemme hänet ylösnousemisen päivänä hänen silmäinsä katseesta, joka silloin kenties vaan on käynyt vähän lempeämmäksi. Mutta tämä näyttää minusta kauhealta ja kovin kaukaiselta, enkä minä mielelläni ajattele sitä.
Meillä on nyt vieras, josta minä en tohdi puhua rouva Hermentrudille mitään. Fritz ja minä emme tosiaan aio kertoa koko juttua kenellekään. Muutamia päiviä sitten tuli vanha, laiha, harmaapäinen mies taloomme, jota Fritz tervehti vanhaksi ystäväksi. Se oli pappi Ruprecht Haller Franken'ista.
Lapsille ja vanhemmillemme on hän kaikki, mitä hän ennen oli, ja miksi minä odottaisin enempää? Minä todella tuskin tiedän, mitä odotin taikka mitä minä kaipaan. Miksi Fritz olisi enemmän minulle kuin kenellekään muulle? On itsekästä toivoa sitä ja lapsellista ajatella, ettei kaksi vuotta tuottaisi mitään muutosta. Sopiko minun edes toivoa sitä?
Fritz ei puhu mielellään paljon siitä, mitä hän kärsi Dominikanin-luostarin vankihuoneessa, ja kaikkein vähimmän minulle; sillä, vaikka minä yhä sanon itselleni: "se on ohitse ohitse ainaiseksi!" näyttää kaikki, milloin hyvänsä vaan ajattelen, että hän on ollut kauhealla kidutuspenkillä, tapahtuvan uudestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät