Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Sillä jos kaikki, mitä nuoremmat veljeni sanovat, on totta, eivät kaikki papit ja munkit kuulu Jumalan valtakuntaan taikka hallitaan Jumalan valtakuntaa kummallisella tavalla täällä maan päällä. Fritz autti meitä kaikkia niin paljon. Hän olisi tullut vanhempiemme tueksi heidän vanhoilla päivillänsä. Hän oli poikien esikuva ja ihastus, ja meidän kaikkien ylpeys ja ilo; entä minulle!
Välisti kun katselen häntä, kun hän hypittää lapsia ja kaappaa heidät syliinsä taikka nakkaa palloa Kristoferin ja Polluxin kanssa taikka ampuu joutsella iltaisin kaupunkilaisten leikeissä, soisin niinkuin ennen, että hän olisi elänyt niinä aikoina, jolloin esi-isämme asuivat linnoissa, ja että Fritz olisi ollut ritari ja ratsastanut seuralaistensa etupäässä taisteloon jonkun hyvän asian puolesta esimerkiksi Turkkilaisia vastaan, joitten nyt sanotaan uhkaavan keisarikuntaa ja koko kristikuntaa.
Mutta Martin on ollut melkein kaksi vuotta Erfurtin yliopistossa, ja Fritz on nyt jättänyt meidät opiskellakseen siellä hänen kanssansa; emmekä saa kuulla mitään kertomuksia, ennenkuin ei kukaan tiedä milloin. Nämät ovat ne ihmiset, jotka minä tunnen. Minulla ei ole mitään muuta puhumista paitsi omasta tavarastani ja asuntopaikastamme. Tavarani on helposti lueteltu.
Pienessä piirissä oli kolme nuorta miestä, joiden viikot todella olivat karvaita. Siksipä he saattoivatkin juhlia. Nerokas eteläsaksalainen lääkäri ja runoilija, t:ri Fritz Felldner, oli asettunut Venetsiaan ja päässyt jo hyvälle alulle hankkiessaan itselleen nimeä ja potilaita. Hän sai vuorokaudesta irti uskomattoman paljon.
Minä hymyilin ja sanoin: "rakas täti Agnes, jos Fritz tahtoo kuulla Evan kiitosta hyvin soitettavan, panen minä hänet kysymään sinulta, eikö se olisi ollut korkeampi kutsumus Evalle, että hän olisi pysynyt nunnana!"
Sitten hän, peläten, että hän oli loukannut minua, suuteli minua ja sanoi: "siitä asti kuin Fritz lähti, on Eva tullut niin erittäin rakkaaksi minulle! Mutta kuinka minun sopii nureksia, kun oma Elsani on säästetty meille?" "
Niin hän menee paikkaamaan jotakin vähäistä vaatteusta ja koettaa sovittaa niin, että yhden päivän puoliset riittävät kahdeksi päiväksi. Mitä isäni suuri keksintö tätä nykyä tarkoittaa, sitä Fritz ja minä emme täydellisesti tiedä. Mutta me luulemme, että se on jossakin yhteydessä joko planetien ja tähtien taikka tuon kummallisen kiven kanssa, jota filosofit niin kauan aikaa ovat etsineet.
Tammikuulla 1510. Meillä on kauhea aika mennyt ohitse; jos se todella on ohitse! Rutto on liikkunut Eisenachissa; ja voi! on täällä vielä. Fritz tuli kotiin jouluksi, niinkuin tavallisesti. Juuri ennenkuin hän lähti Erfurtista, oli rutto ilmestynyt yliopistossa. Mutta hän ei tietänyt siitä.
"Elsa serkku", hän sanoi, "Fritz on tehnyt nyt, niinkuin hän aina tekee. Hän on ajatellut meitä ennen kaikkia, siitä minä olen yhtä varma, kuin jos kuulisin hänen itse sitä lausuvan. Hän luuli hyödyttävänsä meitä parhaiten, kun hän jätti meidät näin, muutoin hän ei olisi milloinkaan luopunut meistä." Eva ymmärsi hänet nyt, niinkuin usein, paremmin kuin kukaan muu.
"Ruusuja" sanoi äiti hyvin totisesti, "joulun-aikana!" Minä melkein toivoin, että pastejit tulisivat takaisin hyllyille. Juuri tässä paikassa ne legendassa tulivat; mutta nyt niitä ei näkynyt. Päintoisin kaikki tuntui kääntyvän meitä vastaan. "Fritz", lausui isä ankarasti, "puhu totta, taikka minä pieksen sinut." Tämä oli semmoinen kohta, jossa meillä ei ollut mitään johtoa St.
Päivän Sana
Muut Etsivät