Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"No! johan nyt peräti! kuin hän juuri pyörtyy tuohon paikkaan!" abbatissa huusi rientäen hänen luoksensa. "Poika parka!" Siirtyen sivulle päin Magdalena vallan hämmästyneenä, ja kuitenkaan tietämättä miksi, jupisi hiljaa itseksensä: "Kuka olleekaan tämä nuori Unterwaldilainen? ... ja miksi hänen silmänsä minua noin seuraavat joka paikkaan?
Muuan ylhäinen herra Hohenzoller'in suvusta, hurskas erakko, pyhä Meinrad, tahtoi siellä yksinäisyydestä päättää päivänsä pyhittäin niitä pienen, mustan neitsy Maarian kuvan palvelukseen, jonka pyhä Hildegard, Zürich'in abbatissa oli hänelle antanut. Vuonna 861 kaksi murhamiestä, heittiötä, rosvoa, tappoivat vanhan erakon. He luulivat kai tekonsa jäävän rankaisematta.
Abbatissa tuli äkkiä väliin, siirtäen kauemmaksi toisella kädellä veljensä tyttären, toisella Fridolin'in, joka istui vielä likempänä kuin ennen ja pisti päänsä uteliaana esiin. "Pois tieltä!" hän sanoi, taputtaen tätä poskelle; "päästä minua katsomaan veli Starck'in halkiomessa olevaa päätä. Vielä yksi meidän uroistamme, ensimäinen kenties kaikista!" "Niin, ensimäinen!" Beit-Weber vastasi.
"Kärsimystä! lapseni", hän vastasi heille kumpaisellekin. "Vielä vähän kärsimystä, niin saatte kaikki tietää!" "Mennään pois!" abbatissa lausui. "Pois, pois? kiertomme on päättynyt. Meillä on muutakin tehtävää, kuin selittää arvoituksia." Ja nopealla, hätäisellä käynnillänsä, hän jo keikutti eteenpäin.
Jumala antakoon sinulle yht'aikaa parannuksen ja unohduksen!" Abbatissa, tultuaan kamariinsa, laskeutui erääsen nojatuoliin. "Uh! en jaksa enää; olen vallan näännyksissä." Vaan säpsähtäen jostakin laimiinlyönnistä, hän kohta pudisti väsymyksen päältänsä, antaakseen uusia käskyjä. "Tätini", Kilian sanoi, "armas tätini, sallikaa minun edes syleillä teitä."
Abbatissa lopetti aamukiertonsa. Hänen molemmat veljen-tyttärensä, niinkuin hän näitä nimitti, seurasivat häntä. Astuttiin viimeiseen saliin, joka oli paljoa vähäisempi, kun edelliset; siinä oli vaan kolme vuodetta. Ensimäisellä makasi Beit-Weber, niin kalpeana, niin laihana, että olisi luullut häntä puetuksessaan lepääväksi ruumiiksi. Hän nukkui.
Kohinasta, joka syntyi, kun ovi avattiin, hän heräsi, huomasi Hedwigin ja heti paikalla hänen silmänsä välähtivät, ja hänen suunsa vetäysi hymyyn. "No!" abbatissa sanoi, "no! poikaseni, runoilijani, kuinka on laitasi tänään?" "Hyvin ... varsin hyvin", sairas vastasi, "minä näin unta, että olin taivaassa, ja nytpä uneni käykin toteen. Jumala lähettää minulle kolme enkeliänsä."
"Lapsi parka!" sanoi abbatissa, joka täynnä lohdutusta kumartui hänen puoleensa, ikäänkuin olisi mielinyt samalla kertaa sitoa hänen sydämmensäkin haavan. Ei kukaan muu kuin Jumala voinut sitä parantaa. Hedwig sitä hänelle rukoili, kädet ristissä ja silmät taivasta kohden kohotettuina. Magdalena hoiti toista sairasta. Tämä ei ollut mitään menettänyt voimastansa. Se oli Herman Nagöli.
Tällä välin abbatissa oli tarkastanut haavaa; hän sitoi sen uudestaan, sanoen: "En tiedä, mitä suuria sinun rohkeutesi vielä uneksii, veli Starck; mutta, ole huoleti, parin päivän päästä annamme sinulle vapautesi takaisin." "Jumalan kiitoa!" huusi Kilian von Diesbach, joka samassa ilmestyi kynnykselle. "Heittäytyessään minun eteeni, minua suojellaksensa, hän tämän iskun on saanut." "Mitä!"
Pari päivää myöhemmin, kun kuljimme Granson'iin päin, hän yksinään puolusti erästä siltaa, suojellen siten meidän paluumatkaamme. Siellä hän tuli haavoitetuksi. Voi! niin, säilyttäkää meille tuo vahva, urhea käsi; se on niin monta jo meidän joukosta pelastanut!" Tämän kertomuksen aikana abbatissa oli antanut sijaa Magdalenalle, joka sitoi kiinni viimeisen kääreen.
Päivän Sana
Muut Etsivät