United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuinka äärettömän suuret työalat aukenevat senmukaan kun vapaudun leipätyöstä," ajatteli Henrik, nauttien yksinäisyydestä vieraiden matkustajien keskellä. Myöskin ajatteli Henrik käydä heti kaupunkiin tultuaan lääkäriystävänsä luona. Keskustelut Johanneksen kanssa olivat tässäkin suhteessa paljon selventäneet hänen ajatuksiansa.
Ja Jeannesta näytti, että hänen henkensä avautui käsittämään näkymättömiä asioita. Nuo siellä täällä tuikkivat tulet loivat häneen yht'äkkiä elävän tunteen kaikkien ihmisolentojen yksinäisyydestä, siitä, että kaikki hajottaa, kaikki erottaa ja kaikki vetää heidät kauas siitä, mikä heille on rakasta. Alistuvalla äänellä lausui hän silloin: Ei ole elämä aina hauskaa.
Vaikka hurskas vanhus olikin aikoja sitten luopunut valtioasioiden hoidosta, sai kuninkaan kaunopuheliaisuus hänet luopumaan joksikin ajaksi luostarin yksinäisyydestä ja lähtemään vaivalloiselle ja vaaralliselle Bysantin matkalle. Mutta tällaista työtä ja huolta ei voitu laskea yksistään vanhuksen hartioille.
Tuota savua katselin tavallisesti silloin kun olin läpimärkä ja viluissani ja yksinäisyydestä puolihulluna. Ajattelin takkavalkeaa ja ihmisseuraa, kunnes sydämeni oli pakahtua. Sama oli Ionasta näkyvien kattojenkin vaikutus.
Tämän kuvan ihanuus, tunto yksinäisyydestä ja äärettömän avaruuden ylevyydestä täyttää hartaudella katsojan mielen. Samoin kuin Dante'n 'helvetti', vaikuttaa sekin pyhää kauhistusta. "Niissä harvoissa Rossiterin kuvissa, jotka tähän saakka ovat tänne saapuneet, vallitsee joka ainoassa suurin puhtaus ja värien komeus. Niistä on maksettu summattomia summia.
Minusta oli aina mieluista palata tähän paikkaan, missä yhdellä haavaa sai nauttia sekä äärettömyyden avarasta näystä että juhlallisesta yksinäisyydestä. Kun muuanna päivänä istuin noiden majojen luona ja katselin niiden raunioita, näin erään vanhan miehen käyskentelevän läheisyydessä. Hänellä oli saaren vanhain asujanten tapaan pukunaan lyhyt takki ja pitkät housut.
Kolme kuukautta tämän jälkeen täyttivät Beauchênet ja Séguinit lupauksensa viettää sunnuntain iltapäivän Chantebledissä. He olivat saaneet Morangenkin tulemaan mukaan Reinen kanssa; he olivat hiljaisuudessa päättäneet viekotella hänet päiväksi siitä synkästä yksinäisyydestä, jossa hän eli.
Samaan aikaan kuin hän tämän omaisuuden sai, astui hän siitä vierasvarattomasta ja seuraa välttävästä yksinäisyydestä, johon hänen entinen köyhyytensä häntä oli pakoittanut, ja alkoi tehokkaasti ottaa osaa kreivikunnan asioihin, näytti olevansa taitava puhuja yleisissä kokouksissa, edisti metsästystä ja kävi itsekin joskus metsästysretkillä vähemmän uskaliaana, mutta viisaampana ratsastajana kuin ennen.
Pojan silmät noudattelivat sitä ison matkaa; häntä valtasi tunne lohduttomasta yksinäisyydestä, tunne, jonka valtoihin hän joutui joka yö, kun ristilukki, se eriskummainen kuuntelija ja seurustelija hänen hämärinä lapsuutensa vuosina, oli pois rientänyt.
Mutta samalla valtasi minut ääretön rauha ja sydämeni täyttyi suurella riemulla, sillä minä tunsin että minun yksinäisyyteni oli osa siitä ylimmästä yksinäisyydestä, joka henkii koko luonnosta ja joka on ihmissielun sisimpänä sydämenä. Nyt oli oloni onnellista. Ja rinnassani kasvoi hellyys sinua kohtaan ja kaikkia ihmisiä kohtaan, sillä minä tunsin, että olin yksin enkä pyytänyt muuta.