Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Nojaten vasten käsipuita, hän katseli Magdalenaa. "Taasen te!" tämä sanoi. "Ja miksikä ei, serkku..." "Serkku, minäkö?" "Nimeni on Herman Nagöli. Ahaa! tunnetko minun nyt? Sinä muistat kai tuota kahdenkymmenen tynnyrinalan niittyä, joka niin suurella vääryydellä minulta riistettiin sinun hyväksesi, kiitos kunnia Diesbach'in mahtavalle myötävaikutukselle."
Ottakaa aioissa vaari!" Ja siunattuaan kaikkia pyhä erakko palasi vuorille takaisin. Historiasta tiedetään, kuinka tämä ennustus toteentui. Tällä välin oli Kilian kirkon portailla sulkenut Hedwigin syliinsä ja painanut hänen otsalleen jäähyväis-suudelman. Hän lähti Ranskaan muiden päällikköjen kanssa; Herman Nagöli häntä seurasi. Se, mikä äsken oli tapahtunut, oli ainoastaan kihlajaiset.
Muutaman askeleen päässä näistä, eräässä kaupungin suurimmista taloista, sattui toinen kohtaus, vähemmin surkea, mutta paljoa tärkeämpi. Seitsemän miestä oli ko'ossa. Vilkas keskustelu vallitsi heidän kesken. Ne olivat Kilian von Diesbach, veli Starck, Herman Nagöli ja nuo neljä kuninkaan toveria, jotka eivät olleet vielä nimeänsä maininneet.
Minä tahdon sitä myöskin tehdä, olen sen luvannut Magdalenalle." Se oli Herman Nagöli, joka juuri saapui paikalle. "Tule mukaan vaan!" veli Starck vastasi. Ja puristettuaan kädestä runoilijaa, joka erkani toisaalle, hän itse Unterwaldilaisen kanssa kääntyi vastaiseen suuntaan. Murten'in ja Sarine-virran välillä käy vuoriharjanne, joka tähän aikaan kasvoi kuusimetsää.
Sveitsiläiset jo lähenivät herttuan telttaa, mutta jotenkin hitaasti, ikäänkuin itsekin hämmästyneinä voittonsa pikaisuudesta, ikäänkuin heidän silmiänsä olisi huikaissut kaikki nuo kalleudet, joita nyt saattoivat pitää ominansa. Herman Nagöli, tuo karkea Unterwaldilainen, oli ensimäinen, joka uskalsi tunkea tuohon purppura-samettiseen palatsiin.
Seurasi hirvittävä äänettömyyden ja tuskan hetki. Sitten kuului äkkiä melua, josta saattoi eroittaa tämän huudon: "Täällä ollaan! täällä ollaan!" Se oli Herman Nagöli ... ja hänen edellänsä astui Diesbach'in poika sekä Renato herttua. Jälkimäinen kantoi Burgundin herttuan suurta lippua; edellinen Suur-Bâtard'in lippua. He laskivat nyt nämäkin samaan paikkaan, jossa muut liput jo olivat.
Lopulta, kun oli kyllästynyt kävelemästä kuin vangittu tiikeri rautahäkissänsä ja väsynnyt vartoomasta, hän heittäytyi eräälle vuoteelle ja näytti nukkuvan. Tällä välin Nagöli sanoi kaikuvalla äänellä: "Sinulle, Kilian von Diesbach, hän miekkansa antoi, sen myönnän; mutta me hänen tungimme tätä huonetta kohden, ja minä häntä kurkusta pitelin. Siis hän on minun vankini.
"Lapsi parka!" sanoi abbatissa, joka täynnä lohdutusta kumartui hänen puoleensa, ikäänkuin olisi mielinyt samalla kertaa sitoa hänen sydämmensäkin haavan. Ei kukaan muu kuin Jumala voinut sitä parantaa. Hedwig sitä hänelle rukoili, kädet ristissä ja silmät taivasta kohden kohotettuina. Magdalena hoiti toista sairasta. Tämä ei ollut mitään menettänyt voimastansa. Se oli Herman Nagöli.
Minä vartoon vaan tilaisuutta saadakseni laskea ne siihen osaan saalista, joka pannaan leskiä ja orpoja varten tallelle." "Kätesi, Nagöli; minä rupean sinua ymmärtämään." Sitten kun Unterwaldilainen oli lähtenyt, Kilian jatkoi: "Muuten en suinkaan tahdo anastaa yksinomaista oikeutta hänen tuomitsemiseensa.
Hänessä ei ollut niin suurta ylpeyttä, hän ei ollut niin kopea, sanoo vanha kronika. Hänen vasemmalla puolellaan oli Herman Nagöli, talonpoika, ja oikealla Pietari Kistler, teurastaja Bern'istä. Hän lankesi polvilleen Scharnachthal'in eteen, huudahtaen: "Tämä on oleva uusi ystävyyden side minun ja Sveitsiläisten välillä."
Päivän Sana
Muut Etsivät