Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
CONON. Kilian nyt Alman kullaksensa tahtoo. ALMA. Mitä tahdon minä? CONON. Lupauksen sai hän Varhain kyllä, onnellinen Kilian. ALMA. Mikä päivä tämä? Oi! mun ympärilläin Mikä hämärän ja valkeuden valhe!
"Tom" oli häitten jälkeen vienyt hänet huviretkelle alas Kent'iin ja siellä oli hän nähnyt myöskin tätini, ja sekä tätini että Agnes voivat hyvin eikä kumpikaan heistä ollut puhunut mistään muusta, kuin minusta. "Tom" ei ollut hänen kullaksensa kertaakaan päästänyt minua ajatuksistansa koko sinä aikana, jona olin ollut poissa. "Tom" oli korkein tuomari kaikissa asioissa.
Saanko muiskun sulta?" Minä heille vastaelen: "niinkuin märkä palaa. Turhaan mua hulivilit kullaksensa halaa." En ma huoli pojista, en heidän kihloistansa. Mut jos tulee Vilho, niin ..... niin karkaan kaulahansa. Ystävän' on kaukana, ei taida tänne joutaa. Mont' on maata välillä; ken hänet sieltä noutaa? Häntä ajatellessa, oi, kuinka neula luistaa!
Ei ole kultaa minulla, kun en vasta saane, Ja eikö kohta toivonikin tuonnempana maanne. Muut ne kaikki kultansa kanssa käyvät käsityksin, Minä raukka vanhenen ja olen aina yksin. Olen kyllä maailmassa elänyt ja myytän't Vaan ei ole kenkään mua kullaksensa pyytän't. Vilu on mulla muutenki ja käsiäni kylmää, Siit' on vielä vilumpi, kun kaikki minun hyljää.
Onpa tietty tietyssäni, Mesimarja mielessäni, Lempilintu liitossani, Sinisorsa suojassani, Jok' on mieltynyt minuhun, Minä mieltynyt hänehen; Hänell' on ihanat silmät, Minulla syän suloinen. Ei hän heittänyt minua, Eikä yksin jättänynnä; Omaksens' on ottanunna, Kullaksensa kutsununna, Kaunoksensa katsonunna, Valkiaksensa valinnut.
Laulu kuului vähitellen lähenevän häntä, ja kohtapa eroitti hän sanatkin ja tajusi sen tarkoituksen: Ei o'o hyvä karskin pojan Suotta kosiskella; Koht' ei tiedä kenen tytön Saakaan kullaksensa! Tyttö vuottaa vuodet, päivät Uneksien huolissaan, Nuoruutensa kevät kuluu Pojat hänt' ei muistakaan!
Nuori oli hän silloin, minä nuorempi vielä; mutta koska hän oli lähtenyt, niin tunsin syvän kaipauksen povessani, enkä ole häntä tainnut unohtaa, vaan suloisuudella muistelen häntä alati. ELMA. Ja koska hän tulee, niin ottaa hän. sun kullaksensa. HANNA. Sitä en rohkene toivoa. ELMA. Toivo toki.
Tytär oli hän rovastin ja lapsilauman nuorin, siksi jäi hän kotihin, kun kouluun toiset suori. Isä kutsui kullaksensa, kylä mamseliksi, vihdoin kutsui kumpainenkin häntä Lumikiksi. Taaton hyvän polvella hän tiedon alkeet oppi. Emon ammoin kätkenyt oli kirkkotarhan soppi. Ollut ei iloa pojistaan juur' ollut rovastilla: yksi oli maailman kululla ja kaksi tuomarilla, juopporenttuja kumpikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät