United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suomen kansan kasvannosta, Kansan kaikista tavoista, Varsin vanhalla ajalla Sanoisin pari sanoa, Tässä virressä vähäisen, Vaan on kieleni kipeä, Sanani takana salvan, Jo on puuttunna paperi, Läkki maahan läikähtännä, Hanhet syönynnä havukka, Sulat suolle jättänynnä, Kuoltunna sanoihin seppä, Vaipununna Väinämöinen, Kuulu virsien kuningas, Laulaja ijän-ikuinen.
Onpa tietty tietyssäni, Mesimarja mielessäni, Lempilintu liitossani, Sinisorsa suojassani, Jok' on mieltynyt minuhun, Minä mieltynyt hänehen; Hänell' on ihanat silmät, Minulla syän suloinen. Ei hän heittänyt minua, Eikä yksin jättänynnä; Omaksens' on ottanunna, Kullaksensa kutsununna, Kaunoksensa katsonunna, Valkiaksensa valinnut.
Hyvä siin' on ollaksesi, armas aikaellaksesi kuuluvilla karjan kellon, luona tiukujen tirinän." Vaka vanha Väinämöinen jo tuli kotihin tuolta. Väki nuori noin sanovi, kansa kaunis lausutteli: "Minne saatit saalihisi, kunne ennätit eräsi? Lienet jäälle jättänynnä, uhkuhun upottanunna, suomutihin sortanunna, kaivanunna kankahasen."
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Enpä jäälle jättänynnä, uhkuhun upottanunna: siinä koirat siirteleisi, linnut liiat peitteleisi; enkä suohon sortanunna, kaivanunna kankahasen: siinä toukat turmeleisi, söisi mustat muurahaiset. "Tuonne saatin saalihini, ehätin erän vähäni kultakunnahan kukulle, vaskiharjun hartioille.