Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Eikö tämä ole kartanon maata? Mutta kuka sinä olet, ja kenen luvalla sinä olet täällä? Minä olen se Niemen äijä, ja luvan täällä olemiseen antoi minulle vanha parooni .... Minä olen kartanon uusi vouti. En tuntenut, kun en ole ennen nähnyt. Nyt hänet tunnet!
Eikös se ole ollut jo sielläkin nuuskimassa? ajatteli Antti. Ja saanut arvattavasti tietää pääjohtajalta tai arvannut hänen äänestään minun nykyisen asemani. Se äijä tulee aina oikealla hetkellä! Ja ehkä hän on jo ennenkin tietänyt siitä?
»Teidän muille seuralaisillenne, kuninkaallinen majesteetti, me laitamme vuoteita saliin», sanoi puhelias äijä, »mutta me saimme käskyn niin ylen äkkiä, älkää pahaksi panko, armollinen herra kuningas!
Mitä sieltä tänne tuijotat? Etkö nähnyt äijä rähjiä ennen?» »Mitä minä täällä? Mitä tänne lähdinkään? Pitihän tietämäni.» Kauko peräytyy puun taakse, hiipiäkseen pois, kenenkään näkemättä. Häntä nykäistään kauhtanan hihasta. Takana seisoo nainen kysyvin katsein; sen takana toinen. Kuka tuo on?
Siellä on vain, kävelee, hissuttelee on nuortunut, äijä, ei enää onnukaan. Omat pojat pian kaskia kaataa.» Sinä et usko, äiti. Sinä et usko, että minä paiskaan pytingin pystyyn niinkuin paras kaupungin porvari! Uskonhan minä. Et usko, että minä saan uuden akan? Saathan sen.
Ihan totena pitävät sitäkin juttua Leppimäestä. Vanhus oli kuoltuaan sanonut, että hänen peijaikseen pitää tappaa paras lehmä. Vaan eivät tappaneet kuin huonoimman. Mutta kylläpäs oli itse käynyt hakemassa: muutaman viikon päästä oli eräänä aamuna piiat menneet navettaan, niin oli äijä ollut kellokkaan parvessa seisoa vokottamassa. Vaan siihen oli kadonnut.
Vanha parooni kuoli ennenkuin Niemen äijä, ja nuori parooni peri esi-isäinsä hovin kaikkine maineen ja alustalaisineen.
Akka raapii vähän heiniä lehmällensä, niin jo pistävät kiinni ja vievät linnaan, sanoi vaatimaton, hyväntahtoinen ukko. Maita olisi viiden virstan päähän, mutta vuokralle annosta ei ole kysymystäkään, ovat nostaneet hinnan niin ettei siihen mikään pysty, lisäsi hampaaton, kiukkuinen äijä. Punovat meistä nuoria, vielä pahemmin kuin orjuuden aikana, vahvisti hän vielä.
Kahakka olisi syntynyt vähemmästäkin. Lyöty karkasi kärryjen jälkeen ja koko joukko seurasi mukana. Vai niin, ukkoseni, huusi loukattu sotilas, joka oli sama iloinen kersantti Pentti Ristonpoika, jolle Perttilä Isokyrössä oli antanut niin kiireen lähdön, kiitoksia eilisestä, äijä! Pois tieltä, pojat, ukko on minun ja minä tahdon yksinäni hänet suomustaa!
Mielelläni, kovin mielelläni, lausui Johannes, hyvillään että pääsi niin vähällä. Tuolla! Hän osoitti jonkun matkan päästä loistavia pyöreitä sähkölamppuja. Ei, ei, sanoi äijä päätään pudistaen. Siinä on suuri ensiluokan ravintola, väitti Johannes. Ja se on kyllä vielä auki tähän aikaan. Tiedän, tiedän, virkahti äijä miltei kärsimättömästi. Hän sanoi vihaavansa kaikkia suuria paikkoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät