Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Vanhat veljekset olivat jo ikäpuolia, sillä naimiseen mennessään olivat he yli tavallisen naima-ijän. Setä Juho oli tullut kivuloiseksi. Hän ei käynyt missään työssä, sillä ei hän siihen kyennyt. Hän eleli ja oleili vaan toisella puolen kartanoa olevassa pienemmän pytingin kamarissa, kuten parhaiten taisi.
Epäilys tunkeusi mieleen, varsinkin Matin, mutta ei hän sitä epäilystään osannut nyt sanoa ... saattoi Ville tarkoittaa jotakin toista ... olihan niitä täällä ehkä muitakin pehtoreita, vai olisiko ollut se?... Mennään tänne toiselle puolen pytingin... Matti ja Liisa kiersivät sinne Villen jälessä melkein hiipivin askelin ... eikä tahtonut oikein henki juosta vapaasti kummaltakaan...
Pytingin ympärillä oli kaikilla puolin suuria koivuja ja leppiä, jonka vuoksi ei mitään varsinaista pihaa löytynyt. Kohta vieressä oli tavallinen pirtti, jossa palvelusväki asui. Mutta etevin rakennus oli suuri, oivallinen navetta vähän matkan päässä eräällä mäellä, jonka ympärillä kasvoi aika honkametsä.
Virta, pytingin takana juokseva, oli jäässä, mutta yön hiljaisuudessa kuului veden kohina jääpeitteen alta. Unettoman ajatukset seurasivat virran juoksua ylöspäin ja niinkuin virta, juostuansa laaksot ja rotkot, seisahtuu Helje-myllyllä, siksikun heti pauhaten putoo isolle vesipyörälle, niin pauhasivat ja pyörsivät unettomankin ajatukset yön synkeydessä.
Silloin oli kaikille tullut hätä, että mitä ryökkynä sanoo! Juho oli keksinyt keinon: oli ostanut forstmestarinnalta ryökkynän vanhan leningin ja levittänyt sen Hupille alustaksi pytingin alle, jossa se tavallisesti makasi. Ja Hupi oli rauhoittunut. Antti katsoi äänetönnä ryökkynäänsä syrjäsilmällä ja sanoi sitten: »Mutta taitaa siellä kaupungissa olla eri komeita koiria?»
Juho ja Mikko isä poikineen oliwat omilla käsillään salwaneet tuon uljaan pytingin, ja Mikko oli yksinään tehnyt kaiken nikkarin työn. Toista oli nyt Perälän perheen asua noissa siisteissä, puhtaissa, kookkaissa ja hywin järjestetyissä uusissa huoneissa, kuin entisissä pienissä ja lahonneissa hökkeleissä, joissa he oliwat asuneet taloutensa pienempänä ja köyhempänä ollessa.
Tuossa talossa ei toisen pytingin katolla ole torneja ensinkään", huudahti muudan matkamies towerilleen, osoittaen kädellänsä Kämälää kohden. "Eipähän, näemmä, ole, mikä hänessä siinäkin lienee?" sanoi huomautettu. "Mikäkö syynä? selwähän se asia on", puuttui kolmas puheeseen. "No mikä...? Anna kuulla", sanoiwat toiset uteliaat.
Siellä on vain, kävelee, hissuttelee on nuortunut, äijä, ei enää onnukaan. Omat pojat pian kaskia kaataa.» Sinä et usko, äiti. Sinä et usko, että minä paiskaan pytingin pystyyn niinkuin paras kaupungin porvari! Uskonhan minä. Et usko, että minä saan uuden akan? Saathan sen.
Ja sitte siinä olisi hevosen selässä miestä...! Se olisi niin pitkä selkä kuin pappilan pytingin katto... Olisihan...? Vai eikö olisi? Olisi.
Itsekseen höpöttäen ja kepillänsä kopeloiden pääsi ukko vihdoin kartanoportille, joka oli aivan pytingin akkunan luona siinä. Ei malttaneet pojat enää lasin läpi katsella, vaan toisen puolen aukasivat. "Hyvää päivää, Jussi!" huudettiin neljästä kurkusta yhteen kaikuun tulijaa vastaan, joka juuri oli akkunan alle ehtinyt. "Ke, ke, no! päivää", vastasi Junnukin äkkihuudossa säikähtäen.
Päivän Sana
Muut Etsivät