Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kultani onni kova on, ei se anna maata, Täytyy öitä kollotella pitkin pihamaata. Kultani kulki kohmelossa, yhtyi likalättiin, Tuosta suuttui siivo tyttö, suuttui yhtä-äkkiin. Ompa mulla lauluja ja ralli ompi kanssa; Eipä tämä tyttö lähe joka ruojan ansaan. Likat nätit tällä maalla kasvaa kaunihisti, Niill' on posket punaset ja puhet aina siisti.
Mutta eräänä kylmän koleana aamuna hän laski kaikki luotinsa "isänmaan poveen." Oli saanut kauemman aikaa odottaa vuoroaan, metsänrinnassa värjötellyt ja salaisin puolin tupakoinut. Pahasti tutisivat kintut tähdätessä, ja kivääri tietysti myös vapisi. Kapteeni sanoi nuhtelevalla äänellä: "Ryhänenkin juapi yäkauret ja elää huanosti; sitte kohmelossa tärisee."
Heitä voi sanoa juopoiksi ainoastaan kohmelossa, sillä silloin he juovat vettä. Tämä väärä käsitys juoppoudesta on tunkeutunut kaikille aloille. Nykyään sanottaisiin »juomalauluksi» esim. tämmöistä: »Ah, katovaista on riemu kun unten häilyvä parvi, Viina on ainoa vaan, joss' ilo varmana on; Tulkate, juokamme siis Sherrynestehen vanhoa voimaa, Kunneka viikatemies meidätki niittävi pois!»
Huikeasti oli jo useampia kertoja huutanut orreltansa Pynnölän punaharjainen, pramea-pukuinen kukko, kun isäntäväki rupeaa nouseskelemaan makuultansa ja heidän perässänsä perhe muukin. Isäntä renkinensä menee talliin, emäntä rupeaa piian kanssa suurukseksi "perunoita kaappimaan". Mestarit vielä venyvät vuoteella. Siinä vielä unen kohmelossa ovat pirtissä eläjät ani harvasanaisia.
Kotvasen aikaa siinä seisoteltuaan ja turhaan odoteltua tulijaa vakoiltuaan poistuivat piikatytöt keskenään sadatellen tuota ukon rehjanaa, joka heille tämmöisen kolttosen oli tehnyt. He eivät voineet muuta syyksi arvella, kun että ukko oli juonut itsensä humalaan ja makasi kai nyt kohmelossa kotonaan.
Kuljeskellaan sinne tänne ikäänkuin kohmelossa, tai käyttääkseni jokapäiväistä lausumaa: "ollaan hourehissa." Kello oli kaks yöllä viimeisenä käräjäpäivänä, kun André hiljalleen käyskeli lappalaisleirin läpi. Tavallisen paimentolaisen tapaisesti olivat he asettaneet asumuksensa paljaan taivaan alle.
Talon mies makasi kohmelossa ja työväki vetelehti laiskana, pitäen mielensä mukaista elämätä. Karpastuivat ne vähän, kun näkivät Malisen tulevan. Se liikkuikin terävännäköisesti, eikä käpistellyt kauan kartanolla. Suoraan ja ovia rysäytellen astui hän talon miehen kamariin. Täällä vaan nukutaan, sanoi hän tervetuliaisiksi semmoisella äänellä, josta osaa havahtua.
"Ja nyt näkyy semmoisessa kohmelossa olevan, että silmät raukeina pollottavat ... katsokaahan!..." "Niin, tänne asti oikein kuuluu kopparslaakarin kopsutus: join, join, liiaks', liiaks', join, join liiaks', liiaks'!..." "Sanoinhan minä sen eilen, että kohmelossa se on, ja niinpähän oli!..." "Ja Berggrenin Viiu kun luuli, että se on sairastunut!"
En voi astua askeltakaan paksussa lumessa ja talvipalttoossa ja kohmelossa, täytyy levätä, lysähtää märkään hankeen, en jaksa fyysillisesti ... ja kun olen levännyt, en jaksa psyykillisesti; kammon kuolemaa, vaikkei minulla ole elämästä odotettavana ei niin mitään.
Jokaisella pitää olla elämässä joku, joka häntä rakastaa ja jota hän. Solvejg! Lue se kirja. Onko sinulla tulta?" Istuimme Esplanaadin kaiteella, jonne olimme joutuneet, kun ravintola oli suljettu. Hän sai tulta ja sytytti. Putoili leppoisasti lunta. "Minä tallustelin lumessa puolipolveen saakelin raskasta talvipalttoossa ja kohmelossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät