Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Hän vierii valkamahan haavelaivan, mi lähtee kohti merta myrskyisää, mut vaikka muistoistani kuinka kaivan, en muista, minne päätyy pursi tää. Ylintä muistelen vain ystävää. Armaani nukkuu! Ah, en herättää voi henkeäsi, siksi eessäs emmin: se itsestänsä herää iloisemmin; vain yölle virteni voin virittää. Mun yksin tähdet täysin ymmärtää. Siis, kivi kallis, lippaaseesi jää!
Minkä maasta irti sain ja minkä karjasta, sen rahaksi muutin. Hyvä on niitä nyt mukanani kuljettaa. Lähtiessäni pistin tuleen huonerähjät. Kun se tuli, ei ollut mitään ottamista. Niin minä tein. Kukin omaansa kiittää, naapuri. Pitänee kerran minunkin toimiani kehua. Sinä pistät tavarasi taskuun, minä kaivan ne maahan.
Pane leipään puoleks petäjäistä, Kaksin verroin minä ojaa kaivan, Mutta Jumalalta kasvun toivon. Pantiin leipään puoleks petäjäistä, Kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo, Lampaat myi ja siement' osti, kylvi.
Palvelijan mentyä sitä noutamaan syntyy äänettömyys. Kaivan käsiini paperossikoteloni ja tarjoan hänellekin. Hän ottaa yhden, mutta ei huoli tulta. Kätkee sen poveensa ja sanoo mieluummin polttavansa kotona. Te tietysti tulette luokseni tänään? Kun minä lupaan, painaa hän polvellaan polveani pöydän alla ja juo onnekseni. Ah, kuinka minun on jano! Ja hän tyhjentää lasin yhdellä siemauksella.
Pane toinen verta petäjäistä, Ojat kahta suuremmat ma kaivan, Mutta Jumalalta kasvun toivon. Pantiin toinen verta petäjäistä, Kahta suuremmat loi ojat Paavo, Karjan myi ja siement' osti, kylvi, Tuli kevät, suli nietos mailta, Mut ei orahia vesi vienyt: Tuli kesä, rae kulki mailla, Mut ei kaatunutkaan kaunis olki; Tuli syksy, sivu sitkaimitten Kulki halla viljaan koskematta.
Mä pohjan virtain maassa Sen hurmemettä join, Sen leimutaivahassa Vaan tulta nähdä voin, Ja siksipä syömeni sykkii Ja taistohon houkuttaa, Se turha ei oo, sillä tykkii Se kostamaan sorrantaa! Haudan kaivaja. Mä kaivan hautaa kielen sortajalle, Mi vielä kerran koettaa voimiaan Ja kätken hänen patasaven alle, Se ett'ei sieltä nouse milloinkaan.
Vaan ei auta sydänsyistä miestä itku eikä parku.» Miettii, muistaa pirtin pienen erämaassa yksin aivan, tuumii: »Sinne sairaan vienen, sinne hankihaudan kaivan alle hongan pilvipäisen, alle kuusen kuurakaton, panen päälle ristin jäisen, ristit kahden henkipaton.» Löytää töllin tyhjän.
Tai ajattelin: kaivan kuopan valmiiksi, ja ennenkuin ehtii hengähtämään sysään multaa päälle. Mutta en tarvinnut upottaa enkä kuoppaan syöstä. Sillä nähtyään onnettoman tilani ja etten pystynyt salaisuuttani ilmaisemaan, jumala sääli minua ja esti murhasta. Onnellisesti ihmisiltä salattuani mitä tuleman piti, synnytin kenenkään aavistamatta lepikkoon.
"Vanhan Loikan kirjat ovat pöydällä leviällä, Eron annan vanhalle Loikalle mielellä keviällä." "Vanha Loikka luuli minulle tiliä tekevänsä. Ei hän tiennyt tilin päiviä itse näkevänsä." Hei, Hoppulainen, terve mieheen! Olkoon menneeksi! "Vanhan Loikan haudan kaivan tervaskannon juureen, Kaivan vähän syvemmälle! löydän sieltä uuden." Sitä miestä vaan ei huolet paina.
Päivän Sana
Muut Etsivät