Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
BLANCA. Tuo puku leijonan vain häntä siisti, Ken puvun itse leijonalta riisti! BASTARDI. Tuon seljäss' yhtä muhkea se on, Kuin Herkuleen ois vaippa seljäss' aasin. Mut, aasi, pois tuon selkätaakkas laitan, Ja annan toisen, jolla lapas taitan. IT
TROILUS. Et kohtele mua hyvin, Kreikan mies, Kun häntä kehut vain ja harrast' ilkut Mun pyyntöäni. Tiedä, kreikkalainen, Hän niin on ylistystes ylipuolla Kuin sinä häntä palvelemaan kehno. Hyvänä pidä, vaadin sen, ja käsken; Jos sit' et tee, niin kautta julman Pluton, Vaikk' ois sun turvanas Achilles-kolho, Ma niskas taitan! DIOMEDES. Tyyntykäähän, prinssi!
"Hyvä, siitäpä puusta minä taitan muutamia oksia, piestäkseni poikaa," sanoi Taavetti vakaasti. "Ei, älkäätte lyökö lasta", huusi Martina; vaan ei taitanut kertoa, kuinka tämä oli se paikka, missä Uoti oli häntä ensi kerran suudellut. Ah, kukatiesi makasi nyt lapsi samalla paikalla viluttuneena kuolleena.
Kankaan ruusu. Näki poika ruususen, Ruusun kankahalla. Ol' niin nuori, kaunoinen, Poika luoksens iloiten Riensi joutumalla. Pikku ruusu punainen, Ruusu kankahalla. Poika virkkoi: Taitan sun, Ruusu kankahalla! Ruusu virkkoi: Pistän sun, Iäksi ett' muistat mun, Enp' oo valtas alla. Ruusu, ruusu punainen, Ruusu kankahalla!
Toivonen syleili Elsaa ja sanoi: »Karhula ei olekkaan mikään raateleva karhu; mutta minä näen, se on pelkäävä, liehakoitseva ja pahanilkinen kissa. Mutta kyllämä hänen kyntensä taitan.» Hallitusmiesten ensi kokouksessa Väkelä ja Toivonen ennen kaikkia tahtoivat saada luvun laskut ja yhteiset laskukirjat silmäilläksensä. Mutta kaikki oli sikisoki ilman yhtään järjestyksetä.
Hän katseli yhä kohti »Pohjolan kivimäkeä», mutisi jotakin auringosta, joka tuskin tulisi sen takaa näkymään, ja virkkoi sitten: Niskani taitan, jos kauemmin katselen, niskani taitan. Entä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura? Asuu vielä vuokralla? Silläkin on oma talonsa, vieläpä vastapäätä Ritarihuonetta. Se oli toki hyvä, oli toki hyvä.
Ja olihan lauantai, ja oli verkotkin laskettava. »Taitan tuosta saunavastat.» Mutta silloin hän taas näki näyn, näki Marjan nuorena emäntänä kerppuja taittamassa koivusta, jonka hän oli hänen eteensä kaatanut, Marjan, pää paljaana, huivi niskassa, solakkana, pitkänä, joustavana kuin solkikoivu. Ei ole ihmistä toista ihanampaa, vaikka olkoonkin ruskeasilmä, mustatukka, tummahipiä!
Ei naarmaa saa tuo iho lumipuhdas Ja niinkuin alabasterkuva hieno. Nyt sammu, tuli; sitten sammu, tuli! Sun, liekki läikkivä, jos sammutan, Takaisin taas voin valos sulle antaa, Jos katuisin; vaan sun kun liekkis sammuu, Ihanan luonnon kaunein taideteos, Mikäpä Prometheon panu voisi Sytyttää valos taas? Jos ruusun taitan, Palauttaa en voi sen elinvoimaa, Sen täytyy kuihtua. Yks vielä, Viel' yksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät