Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Usein oli myöskin, kuin olisi metsäin ja kaiken, mitä elävää oli, täytynyt olla juhlahartauksissa, sillä niin täysiä ja pyhiä ne virsinuotit olivat, joita koivusta mailmaan kulki. Mutta onnellisin kaikista kuulijattarista oli lähde! Sehän se ensin kaikista muista kuuli jokaisen äänteen, jokaisen soinnullisen huokauksen, jopa jokaisen henkäyksen siitä rakkaasta puusta!
Se oli kiviselle jalustalle vähän matkaa koivusta asetettu puunhaarukasta tehty ihmisen muotoinen kuva, jonka pää oli suuri ja pyöreä koivun pahka, kädet kaksi puuhun kasvanutta oksaa väännetyt yhteen pitämään sitä hopeaista maljaa, johon Panu markkinoilta palattuaan oli miesten rahauhrit ottanut silmät, suu ja nenä puuhun leikatut, silmät vielä kiiltävillä helmillä varustetut ja parta naavasta kyhätty.
Sitä en tiedä enkä käsitä enkä välitäkään tietää. Mutta kuilun poikki minä olen kulkeva. Hoen sitä itselleni kuin hourailija. Saavun kotiin. Talo on lehtikujan koivusta rannan pihlajaan saakka niin rauhallinen ja tyyni ja välinpitämätön, kuin ei täällä olisi mitään muutosta tapahtunut. Ja kuitenkin ne ovat nähneet, puut ja ikkunat ja päädyt, kaiken ja olleet mukana kaikessa.
Mikä jumalallinen kaula! jupisi hän hiljaa hampaittensa välistä. Niin valkea, niin pitkä, ja kuitenkin niin täyteläinen!... Se olisi makupala tuolla sisällä oleville ystäville. Samalla käänsi hän katseensa koivusta tehtyyn kiintopintaiseen kaappiin, joka näkyi eräässä huoneen nurkassa, mutta pian hän kuitenkin siirsi sen takaisin kaulaan.
Salissa on mustapuiset, punapäälliset huonekalut ja yhdessä nurkassa "ryhmä" sellaista uutta tyyliä, s. o. mahognyn väriseksi kiillotetusta koivusta tehty pöytä tuolineen, jotka ovat päällystetyt suurikukkaisella vihreällä sametilla.
Näin Kalevalan kansa voittoisana oli lähtenyt taistelusta. Vanhan kanteleen sijaan, joka myrskyyn oli hävinnyt, laittoi Väinämöinen uuden; kopan teki hän koivusta, naulat kullasta, joka kumpusi käen suusta, ja kielet nuoren neitosen hiuksista, joka ilon ja surun vaiheilla sulhastansa odotteli. Mutta uudet vaarat uhkasivat Kalevalan rauhaa.
Mutta ... muistutti hämmästynyt tallimestari, ne pedot ovat liian jykeviä kauluksesta pudistettavaksi. Hanki meille kaikille hyvät kanget, seitsentä korttelia pitkät, tammesta tahi koivusta, kummasta tahdot. Aseta jokainen paikalleen ja käske piestä pöly pois kontion turkista, missä ikinä se tavattaneenkin.
Tuohitorvella tohotti Pienet poiat paimenessa, Suen sillä säikyttivät Lammaslaumasta sivuite; Olipa kirkonkellonakin Suuri torvi Suonnejoella, Sillä soittelin somasti, Kiirehtelin kirkkohonkin. Tuli vielä nuottanuora, Pienempi kuin piiskansiima, Jolla kalat karvastihin Aina apajan perillä, Vielä viskimet veneesen, Joilla vettä viskatahan. Tuohesta on näitä tullut, Näitä koivusta kotoisin.
Jospa ei kukaan muu näe, niin näkee sen Jumala. Minä vien kirveen pois ja pyydän isältä anteeksi. Musta henki katoaa. *Frode*. Hei pojat ja tytöt. Minä ammuin korpin, minä. *Liisa*. Ammuitko sinä korpin? *Frode*. Ammuin kyllä, ja ihan oikean korpin. Tuolta koivusta löysin leppälinnun pesän ja siinä oli kolme poikaa.
Se oli viisas kuningas se Salomo, joka ymmärsi kuinka temppeli oli rakennettava. Hongista oli tämäkin kirkko rakennettava ja Kolin rinteellä sen piti seistä. Liekö ollut Morian vuori korkeampi Kolia? Tuskin. Kolille vedetään punaisia honkia, vanhoja tervashonkia, ja niistä tehdään seinät. Ja valkoisesta koivusta hän veistää kaksi kerubimia, niinkuin oli ollut Salomonkin temppelissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät