Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Kovin levotonna päättyi nyt emäntä vuoteellensa ja käyskeli synkeissä aatoksissa miehestänsä. »Kentiesi on hän mennyt, hurja, hirteen; ehkä on hän vimmoissansa viskannut itsensä Nummenniitun pohjattomaan lähteesen; tai on hän nukkunut metsään, ja varmaan nyt palelluttaa itseltänsä nenät, kynnet ja kääpät, se poloinen poika». Niin hän mietiskeli, ja hyrskähti pian katkeraan itkuun, ma'atessansa vuoteella ilman armasta aviota.
ANGELO. Kaunis Flaminia on vimmoissansa upottanut itsensä; niin luullaan yleisesti. Onhan löytty meren rannalta hänen hattunsa ja huivinsa, aaltoin heittäminä maalle. VARRO. Olisi nyt meillä helvetti, niin lausuisinpa: onnea matkalles siihen tuliseen kaupunkiin, mun Flaminiani! RACHEL. Jumala olkoon hänen sielullensa armollinen! MARIAMNE. Niin rukoilen myös minä.
Vuonat iloansa lauhaa piti kesken kesän rauhaa. Virkkoi vaimo haukotellen, venytellen unissansa: »Damon, kuule! Karjahdellen härkäs mylvii vimmoissansa.» Vanhus sääskiä vain hääsi, alkoi taasen askarrella. Selkään valahtamaan pääsi harmaa tukka vanhuksella: »Kaadettuina sudet makaa, mies ei aja miestä takaa, viha, kosto, sota sammui. Ikäväänsä härjät ammui. Täys on rauha maailmalla!
CANZIO. Sinä myhäilet niin alakuloisesti. Minä ymmärrän kuinka on laita, tiedän että kaikki on rynkännyt pahinta kohden. Kurja äiti vimmoissansa nosti omalla kädellään elon painon hartijoiltansa pois, tai mikä kaikista pahin sammui hänenki järkensä valo ja nyt hän riehuu hulluutensa houreessa. GIOTTI. Väärin arvelet.
Kaikki seurassa katsahtelit kauvan hämmästyen hänen päällensä. Hän itse kamastui, hän kauhistui, eikä tainnut moneen aikaan sanaakaan lausua. Viimein hän vimmoissansa vannoili ja sadatteli taivaan nimessä ei tietävänsä, kuinka kello on joutunut taskuunsa. Tämä ei auttanut.
Niinkuin taljaa mies virututtavi palvelijoillaan, sonninvuotaa suurt', upotettua rasvahan ensin; miehet piiriin käy, kukin kulmans' ottavi, kiskoo; kohta on kosteus poissa, ja vuotaan painuvi rasva, kun moni kiskoo mies, ja se laajentuu joka suuntaan: 393 noin tilall' ahtaall' ees sekä taas he nyt kaattua kiskoi, kaupunkiinsapa näät luja toivo ol' iliolaisten, mutta akhaijein taas tasalaitain laivojen luokse viedä jo Patroklos; hänest' ottelo niin oli kiivas, että sit' Ares ois, väen kiihtäjä, oisi Athene katsonut mielikseen, miten vimmoissansa jos oiskin.
Ja nytpä se, vimmoissansa ja häpeissänsä turhista yrityksistään, kaksinkertaisella raivolla ryntäsi jälleen lumeen ja pieksi ja ryöpytti sitä niin ankarasti, että se sakeana savuna vaan kohosi ylös tähdettömälle taivaalle. Näytti siltä kuin olisi tuuli tahtonut kaiken vihansa purkaa tätä voimatonta olentoa kohti. Niinhän tekee usein ihminenkin.
ANNA. Salskea sankari pyysi teidän sydäntänne, mutta sai kiellon. LIINA. Miksi kantelee hän koulusta ja omalle niskallensa, narri? ANNA. Ehkä vimmoissansa parhaille ystävilleen. LIINA. Lasin ääressä kosteasilmäisenä narrina. Mutta enintään pidinkin hänen kumarruksensa leikkinä vaan. ANNA. Ei! hän teki vakuuden kysymyksen. Minä tiedän sen. LIINA. Ja sai siis oikean vastauksen.
Mutta tästä lähti hän vimmoissansa. Minä seuraan häntä. NIILO. Ystävämme ovat menneet? YRJ
Piirongin edessä seisoi rouva, repien ja raastaen; hän näytti olevan ihan vimmoissansa, kasvot ja hatun höyhentöyhtö yhtä punaisina, kädet vapisivat ja tuontuostakin virutti hän suonenvedon-tapaisesti ylähuulensa; vieressä seisoi herra, kiihkeästi seuraten kaikkia hänen liikkeitänsä. Heti Jonsonit nähtyään syöksähtivät herra ja rouva Burström heitä vastaan syytellen ja uhkaillen.
Päivän Sana
Muut Etsivät